Vesisalaatin valontarve sisällä ja ulkona

Vesisalaatti on valoa rakastava kelluskasvi, joka tarvitsee kirkkaan kasvupaikan muodostaakseen tiiviitä ja vahvoja lehtiruusukkeita. Riittävä valo pitää lehdet paksuina, samettisina ja luonnollisesti ylöspäin kaartuvina. Liian vähäinen valo hidastaa lisääntymistä ja tekee kasvista litteän sekä hauraan. Voimakas auringonpaiste voi kuitenkin vahingoittaa kasvia, ellei sitä totuteta kirkkauteen asteittain.

Kasvin valontarve liittyy suoraan veden lämpötilaan ja ravinteiden saatavuuteen. Lämpimässä ja ravinteikkaassa vedessä kasvi pystyy hyödyntämään kirkasta valoa tehokkaasti. Kylmässä vedessä aineenvaihdunta hidastuu, vaikka valoa olisi runsaasti. Tällöin voimakas valaistus voi rasittaa kasvia ja lisätä levien kasvua.

Ulkona vesisalaatti viihtyy aurinkoisessa tai kevyesti puolivarjoisessa paikassa. Aamuaurinko ja iltapäivän kevyt varjostus tarjoavat usein tasaiset olosuhteet. Suojaisessa lammessa kasvi voi menestyä myös koko päivän auringossa, jos vesi ei kuumene liikaa. Pienessä tummassa astiassa lämpötila voi kuitenkin nousta vaarallisen korkeaksi.

Sisällä luonnonvalo riittää harvoin ympäri vuoden. Eteläikkunalla kesävalo voi olla voimakasta, mutta talvella päivän pituus jää liian lyhyeksi. Kasvivalaisin tasaa vuodenaikojen välistä eroa. Valaistus suunnitellaan kasvin etäisyyden, valaisimen tehon ja käyttöajan perusteella.

Sopiva valon voimakkuus

Hyvässä valossa vesisalaatti muodostaa tiiviin ja hieman kuppimaisen ruusukkeen. Lehdet pysyvät lyhyinä, leveinä ja selvästi karvaisina. Kasvupiste tuottaa uusia lehtiä säännöllisesti. Myös sivuruusukkeiden kehitys on tasaista.

Heikossa valossa lehdet avautuvat vaakasuoraan ja niiden välit voivat pidentyä. Ruusuke näyttää harvalta, eikä se nouse selvästi vedenpinnan yläpuolelle. Juuret saattavat säilyä, mutta uusien lehtien tuotanto hidastuu. Pitkittynyt valonpuute altistaa kasvin mätänemiselle ja ravinne-epätasapainolle.

Liian voimakas valo näkyy vaaleina, kellertävinä tai kuivina läikkinä. Vauriot ilmestyvät tavallisesti eniten valoa saaville lehdille. Lehtien reunat voivat muuttua ruskeiksi ja haurastua. Oireita pahentaa korkea lämpötila ja veden nopea haihtuminen.

Valon määrää muutetaan asteittain. Valaisimen tehoa voidaan säätää, etäisyyttä kasvattaa tai käyttöaikaa lyhentää. Ulkona kasville voidaan järjestää kevyt varjostus päivän kuumimmaksi ajaksi. Äkillisiä siirtoja varjosta suoraan täyteen aurinkoon vältetään.

Valaistus eri vuodenaikoina

Keväällä vesisalaatti reagoi nopeasti lisääntyvään valoon. Talvetetut kasvit eivät kuitenkaan ole heti valmiita ulkoauringon voimakkaaseen ultraviolettisäteilyyn. Totutus aloitetaan suojaisessa varjossa. Auringossa oloa pidennetään päivittäin kasvin kuntoa seuraten.

Kesällä pitkä päivä edistää voimakasta kasvua ja lisääntymistä. Runsas valo lisää samalla ravinteiden kulutusta ja veden haihtumista. Kasvustoa harvennetaan, jotta myös pienet ruusukkeet saavat valoa. Kuumassa säässä seurataan sekä lehtien lämpövaurioita että veden ylikuumenemista.

Syksyllä luonnonvalon väheneminen hidastaa kasvua jo ennen veden voimakasta jäähtymistä. Sisälle siirrettäville kasveille lisävalo aloitetaan mahdollisimman pian. Näin siirtyminen ulkoa sisätiloihin ei aiheuta pitkää pimeää jaksoa. Valorytmi pidetään säännöllisenä ajastimella.

Talvella valaistuksen tasaisuus on tärkeämpää kuin erittäin pitkä valojakso. Kasvi tarvitsee myös pimeän lepojakson vuorokauden aikana. Ympärivuorokautinen valo voi häiritä aineenvaihduntaa ja edistää levien kasvua. Sopiva valaistusaika sovitetaan kasvin kasvunopeuteen ja altaan muuhun eliöstöön.