Vesisalaatin talvetus sisätiloissa

Vesisalaatti ei kestä Suomen talvea ulkona, sillä jo pitkään jatkuva viileys heikentää kasvia ja pakkanen tuhoaa sen nopeasti. Talvetus onnistuu parhaiten lämpimässä akvaariossa tai erillisessä sisäaltaassa, jossa on tehokas lisävalo. Sisälle valitaan vain terveitä, tuholaisettomia ja keskikokoisia ruusukkeita. Tavoitteena ei ole voimakas talvikasvu, vaan elinvoimaisten emokasvien säilyttäminen kevääseen.

Talvetukseen valmistautuminen aloitetaan ennen kylmien öiden alkamista. Kasvia ei kannata jättää ulos siihen asti, että lehdet jo pehmenevät tai kellastuvat. Kylmästä vaurioitunut yksilö mätänee helposti sisätiloihin siirron jälkeen. Ajoissa nostettu terve kasvi sopeutuu huomattavasti paremmin.

Kaikkia kesän aikana syntyneitä kasveja ei yleensä ole järkevää talvettaa. Muutama vahva ruusuke riittää uuden kasvuston perustamiseen seuraavana kesänä. Pienet mutta hyvin juurtuneet yksilöt vievät vähemmän tilaa kuin suuret vanhat emokasvit. Valinnassa tärkeintä on terve kasvupiste ja ehjä juuristo.

Sisälle tuotavat kasvit tarkastetaan huolellisesti. Lehtien alapinnoilta etsitään kirvoja, punkkeja, munia ja muita vieraita eliöitä. Vaurioituneet ulkolehdet poistetaan puhtailla saksilla. Kasvit pidetään aluksi erillään akvaarion muusta kasvustosta.

Talvetuspaikan valmistelu

Talvetusastia voi olla lämmitetty akvaario, pieni sisäallas tai riittävän suuri vedenpitävä säiliö. Veden lämpötilan tulisi pysyä tasaisesti noin 22–26 asteessa. Pienessä astiassa lämpötilavaihtelut ovat nopeita, joten lämmittimen toimintaa on seurattava. Astia sijoitetaan vedottomaan paikkaan.

Valaistus on talvetuksen ratkaisevia tekijöitä. Luonnonvalo ei Suomessa yleensä riitä pimeimpinä kuukausina ylläpitämään tervettä kasvua. Kasveille järjestetään tehokas, kasvikäyttöön sopiva valaisin. Valo pidetään päällä tasaisella vuorokausirytmillä ajastimen avulla.

Valaisimen ja lehtien väliin jätetään riittävä etäisyys. Liian lähellä oleva lamppu voi kuumentaa ja kuivattaa lehtien reunoja. Liian kaukana oleva valo johtaa heikkoon, litteään kasvuun. Etäisyys säädetään valaisimen tehon ja kasvien reaktioiden mukaan.

Astian vedenpinta säädetään niin, että lehtien yläpuolelle jää ilmavaa tilaa. Jos käytössä on kansi, siihen muodostuva kondenssivesi ei saa tippua jatkuvasti ruusukkeiden päälle. Osittain avoin kansi voi vähentää pisaroiden kertymistä. Samalla on huolehdittava, etteivät kalat tai muut eläimet pääse hyppäämään altaasta.

Hoito talven aikana

Talvella vesisalaatin kasvu hidastuu usein hyvästä valaistuksesta huolimatta. Hidas kasvu ei ole ongelma, jos uudet lehdet ovat terveitä ja juuret säilyvät elinvoimaisina. Kasvia ei pidä yrittää pakottaa kesäiseen kasvunopeuteen runsaalla lannoituksella. Liialliset ravinteet edistävät helposti levien kasvua.

Vettä vaihdetaan säännöllisesti mutta maltillisesti. Vaihtoveden on oltava lämpötilaltaan lähellä altaan vettä. Kylmä vesijohtovesi lisätään vasta lämmityksen tai sekoituksen jälkeen. Kasvien päälle ei kaadeta vettä.

Kuolleet lehdet ja irronneet juuret poistetaan heti. Hajoava kasvijäte heikentää veden laatua erityisen nopeasti pienessä talvetusastiassa. Kasvusto pidetään väljänä, vaikka lisääntyminen olisi hidasta. Ruusukkeiden väliin jätetään tilaa valolle ja ilman liikkumiselle.

Tuholaisia tarkkaillaan koko talven ajan. Sisätilojen kuiva ilma voi suosia kirvoja ja hämähäkkipunkkeja. Varhain havaittu pieni esiintymä voidaan usein poistaa käsin. Pahasti saastunut kasvi kannattaa hävittää ennen kuin tuholaiset leviävät muihin kasveihin.

Kevääseen valmistautuminen

Päivien pidentyessä kasvin kasvu alkaa yleensä voimistua. Uusien lehtien koko kasvaa ja sivuruusukkeita muodostuu useammin. Tällöin ravinnetilannetta voidaan arvioida uudelleen. Lannoitusta lisätään vain, jos kasvi todella osoittaa puutoksen merkkejä.

Ennen ulossiirtoa vesisalaatti totutetaan vähitellen voimakkaampaan valoon. Keinovalossa kasvaneet lehdet palavat helposti suorassa kevätauringossa. Kasvit viedään aluksi ulos varjoon muutamaksi tunniksi kerrallaan. Altistusta pidennetään asteittain sään pysyessä lämpimänä.

Ulkoaltaan veden on oltava riittävän lämmintä myös öisin. Yksittäinen lämmin päivä ei vielä tarkoita turvallista siirtoajankohtaa. Kasvit voidaan pitää siirrettävässä astiassa, joka nostetaan yöksi sisään. Pysyvä siirto tehdään vasta, kun kylmien öiden riski on selvästi vähentynyt.

Talven aikana heikentyneitä yksilöitä ei pidä siirtää suoraan vaativiin ulko-oloihin. Vahvimmat ruusukkeet valitaan uuden kasvuston perustaksi. Huonot lehdet poistetaan ja juuriston annetaan vahvistua lämpimässä vedessä. Hyvin hoidettu emokasvi tuottaa kesän alussa nopeasti uusia taimia.