Harlekiinikukan talvetus Suomen oloissa

Harlekiinikukka ei kestä Suomen talven pakkasia avomaalla, joten sen mukulat nostetaan syksyllä sisätiloihin. Talvetuksen tavoitteena on pitää mukulat levossa kuivina, viileinä ja terveinä seuraavaan istutuskauteen asti. Liian kostea säilytys aiheuttaa mätää, kun taas hyvin lämmin ja kuiva huoneilma voi kuihduttaa mukulat. Onnistunut talvisäilytys alkaa jo loppukesällä kastelun ja lannoituksen hallitusta vähentämisestä.

Valmistautuminen lepotilaan

Kukinnan jälkeen harlekiinikukan vihreiden lehtien annetaan jatkaa kasvua. Lehdet yhteyttävät ja täydentävät mukulan ravinnevarastoja. Niitä ei poisteta vain siksi, että kukat ovat jo kuihtuneet. Hyvin tuleentunut mukula kestää talvisäilytystä paremmin kuin ennenaikaisesti nostettu yksilö.

Lannoitus lopetetaan, kun kukinta on selvästi päättymässä ja syksy lähestyy. Erityisesti runsasta typpilannoitusta vältetään, jotta kasvi ei muodosta uutta pehmeää lehdistöä. Kastelua vähennetään asteittain lehtien kellastumisen tahdissa. Kasvualustan annetaan kuivua aiempaa enemmän kastelujen välillä.

Ruukussa kasvava harlekiinikukka voidaan siirtää sateelta suojaan loppukesällä. Näin kasvualustan kuivumista voidaan hallita paremmin. Kasvia ei kuitenkaan viedä pimeään tilaan ennen kuin lehdet ovat pääosin kellastuneet. Valon saanti tukee ravinteiden siirtymistä niin kauan kuin vihreää lehtipintaa on jäljellä.

Ensimmäisten kylmien öiden lähestyessä sääennustetta seurataan tarkasti. Mukuloita ei jätetä maahan odottamaan voimakasta pakkasta. Kevytkin halla voi tuhota maanpäällisen kasvuston nopeasti. Mukulat nostetaan viimeistään ennen maan jäätymistä.

Mukuloiden nostaminen ja kuivaaminen

Mukulat kaivetaan ylös leveältä alueelta, jotta pienet sivumukulat eivät jää maahan. Talikko on usein lapiota turvallisempi, koska se nostaa maata rikkomatta mukuloita yhtä helposti. Työkalu työnnetään maahan riittävän kauas kasvuston tyvestä. Multapaakku nostetaan rauhallisesti ja murennetaan käsin.

Mukuloista poistetaan irtonainen multa kevyesti ravistamalla. Märkää, tiukasti tarttunutta maata ei hangata voimakkaasti pois, sillä mukulan pinta voi vaurioitua. Mukulat levitetään yhteen kerrokseen ilmavaan paikkaan kuivumaan. Suoraa voimakasta paahdetta ja pakkasta vältetään kuivatuksen aikana.

Kuivumisen jälkeen loput mullat irtoavat tavallisesti helpommin. Täysin kuivuneet lehdet voidaan katkaista jättämättä pitkää kosteutta keräävää vartta. Kuolleet juuret lyhennetään varovasti, mutta mukulan pintaa ei leikellä tarpeettomasti. Pienet sivumukulat kerätään talteen ja lajitellaan.

Jokainen mukula tutkitaan ennen varastointia. Pehmeät, märät, homeiset tai pahalta haisevat yksilöt poistetaan. Pienet pinnalliset käsittelyvauriot saavat kuivahtaa ennen pakkaamista. Mukulat varastoidaan vasta, kun niiden pinta on kuiva eikä niissä ole tuoretta kosteutta.

Säilytysolosuhteet talvella

Sopiva säilytyspaikka on viileä, kuiva, pimeähkö ja pakkaseton. Lämpötilan olisi hyvä pysyä melko tasaisena, sillä jatkuvat suuret vaihtelut voivat tiivistää kosteutta mukuloiden pinnalle. Hyvin lämmin asuinhuone ei ole ihanteellinen pitkäaikaiseen säilytykseen. Viileä varasto, kellaritila tai lämmin autotalli voi soveltua, jos se ei jäädy.

Mukulat voidaan pakata paperipusseihin, pahvilaatikoihin tai ilmaviin verkkopusseihin. Muovipussi ei sovi tiiviisti suljettuna, koska sen sisälle kertyy helposti kosteutta. Mukuloiden väliin voidaan lisätä kuivaa paperisilppua, turvetta tai muuta kosteutta tasaavaa materiaalia. Pakkausmateriaalin on oltava puhdasta eikä se saa tuntua märältä.

Suurta mukulamäärää ei kasata paksuksi, tiiviiksi kerrokseksi. Ilman on päästävä liikkumaan ainakin jonkin verran mukuloiden ympärillä. Eri kasveista tai lajikkeista kerätyt mukulat kannattaa merkitä selvästi. Merkintään kirjoitetaan vähintään kasvin nimi, väri tai lajike sekä nostovuosi.