Sitruunapelargonin talvetus viileässä tai lämpimässä

Sitruunapelargoni ei kestä pakkasta, joten ulkona kesän viettänyt kasvi on siirrettävä suojaan hyvissä ajoin syksyllä. Onnistunut talvetus perustuu valon, lämpötilan ja kastelun tasapainoon. Viileässä kasvi lepää lähes kokonaan, kun taas lämpimässä se jatkaa hidasta kasvua ja tarvitsee enemmän valoa. Huolellinen valmistelu ehkäisee lehtien runsasta varisemista, juurimätää ja tuholaisten kulkeutumista sisätiloihin.

Valmistautuminen ennen sisälle siirtämistä

Kasvi tuodaan sisälle ennen ensimmäisiä pakkasöitä. Jo muutaman asteen lämpötila hidastaa kasvua, mutta pakkanen vaurioittaa pehmeitä lehtiä ja versoja nopeasti. Siirtoa ei kannata jättää aivan viime hetkeen, koska märkä ja kylmä kasvualusta lämpenee sisällä hitaasti. Hallittu siirtymä vähentää kasvin kokemaa stressiä.

Lehdistö tarkistetaan huolellisesti ennen sisälle tuontia. Erityistä huomiota kiinnitetään lehtien alapintoihin, lehtihankoihin ja nuoriin versonkärkiin. Kirvat, jauhiaiset, vihannespunkit ja muut tuholaiset poistetaan ennen kuin kasvi viedään muiden huonekasvien lähelle. Tarvittaessa kasvi pidetään aluksi erillisessä huoneessa.

Kuolleet lehdet, kuivat kukinnot ja heikot versot leikataan pois. Hyvin suureksi kasvanutta yksilöä voidaan lyhentää maltillisesti, jotta se mahtuu talvetustilaan ja lehdistö pysyy ilmavana. Hyvin voimakasta leikkausta ei kuitenkaan tarvitse tehdä juuri ennen pimeintä vuodenaikaa. Suurempi muotoiluleikkaus voidaan jättää kevääseen.

Ruukun pinta puhdistetaan kasvijätteestä ja rikkakasveista. Ruukun ulkopinta sekä aluslautanen pestään, jotta niiden mukana ei siirry tuholaisia tai taudinaiheuttajia. Kasvualustan annetaan kuivahtaa hieman ennen viileään tilaan siirtämistä. Märkää ruukkua ei aseteta kylmälle lattialle ilman eristävää alustaa.

Viileä talvetus

Viileä ja valoisa tila on usein paras vaihtoehto sitruunapelargonin talvetukseen. Sopiva lämpötila on tavallisesti noin viidestä kahteentoista astetta. Viileys hidastaa aineenvaihduntaa ja vähentää vedenkulutusta. Samalla kasvi säilyttää voimavarojaan kevään uutta kasvua varten.

Valoa tarvitaan viileässäkin, vaikka kasvu lähes pysähtyisi. Ikkunallinen kuisti, viileä kasvihuone tai valoisa porraskäytävä voi olla sopiva paikka. Täysin pimeässä kasvi menettää lehdet ja versot heikkenevät. Jos luonnonvaloa on hyvin vähän, lisävalo parantaa säilymistä.

Kastelua vähennetään selvästi verrattuna kesähoitoon. Multa saa kuivua useiden senttimetrien syvyydeltä ennen seuraavaa kastelua. Vettä annetaan vain sen verran, ettei juuripaakku kuivu kokonaan pitkäksi aikaa. Aluslautaselle valunut vesi poistetaan aina.

Viileässä talvehtivaa kasvia ei yleensä lannoiteta. Ravinteet eivät edistä tervettä kasvua, jos lämpötila ja valo rajoittavat aineenvaihduntaa. Liiallinen lannoitus voi lisätä kasvualustan suolapitoisuutta ja vaurioittaa hitaasti toimivia juuria. Lannoitus aloitetaan vasta keväällä uuden kasvun käynnistyessä.

Lämmin talvetus sisätiloissa

Lämpimässä huoneessa sitruunapelargoni tarvitsee mahdollisimman paljon valoa. Kasvi sijoitetaan aivan kirkkaan ikkunan ääreen tai sille järjestetään kasvivalo. Riittämättömässä valossa versot venyvät ohuiksi ja lehtien välit pitenevät. Samalla vanhoja lehtiä voi kellastua ja pudota runsaasti.

Kasvivalon on hyvä olla päällä säännöllisesti päivittäin. Valon kesto sovitetaan huoneen luonnonvaloon ja kasvin kasvurytmiin. Valaisinta ei sijoiteta niin lähelle, että lehdet kuumenevat tai vaalenevat. Tasainen valaistus auttaa kasvia säilyttämään tiiviimmän rakenteen.

Lämpimässä kasvualusta kuivuu nopeammin kuin viileässä talvetustilassa. Kasvia kastellaan silti maltillisesti, sillä talven vähäinen valo rajoittaa vedenkulutusta. Pintamullan annetaan kuivahtaa ennen uutta kastelua. Jatkuva märkyys yhdistettynä lämpimään huoneilmaan altistaa juuret ja varren tyven sairauksille.

Lannoitusta voidaan antaa hyvin miedosti vain, jos kasvi muodostaa aktiivisesti uusia lehtiä. Hitaasti kasvavaa tai valon puutteesta kärsivää kasvia ei pidä yrittää virkistää voimakkaalla ravinneliuoksella. Pehmeä talvikasvu on herkkää tuholaisille ja venyy helposti. Tavoitteena on säilyttää kasvi terveenä, ei tuottaa mahdollisimman paljon uutta kasvua.

Kevääseen herättäminen

Keväällä kasvi totutetaan vähitellen lämpimämpään ja valoisampaan ympäristöön. Viileästä talvetuksesta siirrettyä kasvia ei aseteta heti paahtavaan aurinkoon. Valon määrää lisätään asteittain noin yhden tai kahden viikon aikana. Näin vanhat lehdet ehtivät sopeutua voimakkaampaan säteilyyn.

Kastelua lisätään vasta, kun uusia silmuja ja lehtiä alkaa kehittyä. Pelkkä lämpötilan nousu ei aina tarkoita, että juuristo käyttää heti paljon vettä. Kasvualustan kuivumista seurataan tarkasti ensimmäisten viikkojen aikana. Liian aikainen runsas kastelu voi vaurioittaa talvesta toipuvaa juuristoa.

Kevätleikkaus poistaa kuolleet, heikot ja voimakkaasti venyneet versot. Terveet versot leikataan sopivan silmun yläpuolelta, jotta kasvi haaroittuu. Leikkauksesta saatavia hyväkuntoisia latvoja voidaan käyttää pistokkaina. Kasvi muotoillaan tasapainoiseksi, mutta kaikkea vihreää lehdistöä ei poisteta kerralla.

Mullanvaihto tehdään tarvittaessa ennen voimakkaan lannoituksen aloittamista. Jos juuret ovat täyttäneet ruukun, kasvi siirretään vain hieman suurempaan astiaan. Lannoitus aloitetaan miedolla annoksella uuden kasvun vahvistuttua. Ulkoilmaan kasvi totutetaan vasta, kun yölämpötilat ovat riittävän korkeita.