Sitruunapelargonin istutus ja lisäys onnistuneesti

Sitruunapelargonin istutuksessa ratkaisevaa on yhdistää ilmava kasvualusta, sopivan kokoinen ruukku ja terve istutusmateriaali. Kasvi voidaan lisätä tehokkaimmin versopistokkaista, jotka juurtuvat lämpimässä ja valoisassa paikassa melko nopeasti. Huolellinen hygienia ehkäisee pistokkaiden tyvien mätänemistä ja parantaa juurtumisen onnistumista. Oikein ajoitettuna lisäys tuottaa lyhyessä ajassa useita uusia, emokasvin ominaisuudet säilyttäviä taimia.

Ruukun ja kasvualustan valmistelu

Istutukseen valitaan ruukku, jonka pohjassa on useita vedenpoistoaukkoja. Ruukun ei tarvitse olla suuri, sillä pieni juuristo käyttää vain rajallisen määrän kasvualustan kosteudesta. Liian tilava astia kuivuu hitaasti ja lisää juuriston märkyysriskiä. Taimelle sopii aluksi ruukku, joka on vain hieman juuripaakkua leveämpi.

Kasvualustan tulee olla rakenteeltaan kuohkea ja hyvin vettä läpäisevä. Laadukasta ruukkumultaa voidaan parantaa perliitillä, karkealla hiekalla tai hienolla kevytsoralla. Orgaaninen aines sitoo ravinteita ja kosteutta, kun taas karkea aines ylläpitää ilmavuutta. Tiivistyvää puutarhamaata ei pidä käyttää sellaisenaan ruukkuistutuksessa.

Vanhoja ruukkuja voidaan käyttää uudelleen, jos ne pestään huolellisesti ennen istutusta. Multajäämät, levä ja kuolleet juuret poistetaan sekä ruukun sisältä että pohja-aukoista. Puhdistaminen vähentää kasvitautien ja tuholaisten siirtymistä uuteen istutukseen. Myös työvälineiden on hyvä olla puhtaita, etenkin pistokkaita käsiteltäessä.

Kasvualusta kostutetaan kevyesti ennen istuttamista. Sen tulee tuntua tasaisen kostealta, mutta siitä ei saa valua vettä puristettaessa. Esikostutus helpottaa mullan asettumista juurten ympärille ilman runsasta jälkikastelua. Tämä on erityisen tärkeää pienille pistokastaimille, joiden juuret ovat vielä herkkiä hapenpuutteelle.

Kasvin istuttaminen ja uudelleenruukutus

Kasvi irrotetaan vanhasta ruukusta tukemalla versojen tyveä ja kallistamalla astiaa varovasti. Juuripaakkua ei vedetä voimalla, koska hauraat juuret ja varret voivat vaurioitua. Tiukasti kiinni olevan paakun irtoamista voidaan helpottaa painelemalla ruukun reunoja. Saviruukun sisäreunaa voidaan kiertää varovasti tylpällä työvälineellä.

Juuriston kunto tarkistetaan ennen uuteen ruukkuun siirtämistä. Terveet juuret ovat vaaleita tai vaaleanruskeita ja tuntuvat kiinteiltä. Mustat, limaiset tai pahanhajuiset osat leikataan pois puhtailla saksilla. Samalla vanhaa, tiivistynyttä multaa voidaan poistaa varovasti vahingoittamatta terveitä hienojuuria.

Kasvi asetetaan uuteen ruukkuun suunnilleen samalle syvyydelle kuin aiemmin. Varren tyveä ei pidä haudata tarpeettoman syvälle, sillä jatkuvasti kostea multa voi vaurioittaa sitä. Kasvualustaa lisätään juuripaakun ympärille pienissä erissä ja painellaan vain kevyesti. Ruukun yläreunaan jätetään kasteluvara, jotta vesi ei valu heti reunojen yli.

Istutuksen jälkeen kasvi kastellaan maltillisesti ja ylimääräisen veden annetaan poistua pohja-aukoista. Vastaruukutettua kasvia suojataan muutaman päivän ajan voimakkaalta paahteelta. Lannoitusta ei aloiteta heti, jos käytetty multa sisältää valmiiksi ravinteita. Kasvin annetaan ensin palauttaa juuriston toimintakyky ja aloittaa uusi kasvu.

Lisääminen versopistokkaista

Pistokkaat leikataan terveestä ja voimakkaasti kasvavasta emokasvista. Sopiva pistokas on yleensä noin kuudesta kymmeneen senttimetriä pitkä ja sisältää useita lehtihankoja. Leikkaus tehdään juuri lehtihangan alapuolelta terävällä ja puhtaalla veitsellä tai saksilla. Kukintoja tai nuppuja sisältäviä versoja ei yleensä valita lisäykseen.

Pistokkaan alimmat lehdet poistetaan niin, ettei kasvualustan sisään jää lehtilapoja. Yläosaan jätetään muutama terve lehti yhteyttämistä varten. Hyvin suuret lehdet voidaan tarvittaessa lyhentää haihdunnan vähentämiseksi, mutta niitä ei poisteta kokonaan. Leikkauspinnan voidaan antaa kuivahtaa lyhyesti ennen istutusta.

Pistokas asetetaan kosteaan ja ilmavaan lisäysalustaan niin, että vähintään yksi lehtihanka jää kasvualustan pinnan alapuolelle. Multa painetaan kevyesti tyven ympärille, jotta pistokas pysyy suorassa. Alustaa ei kastella läpimäräksi, koska hapeton märkyys edistää tyvimätää. Useita pistokkaita voidaan istuttaa samaan astiaan, jos niiden väliin jää riittävästi tilaa.

Juurtumispaikan tulee olla lämmin, valoisa ja suojassa voimakkaalta keskipäivän auringolta. Läpinäkyvä suojus voi vähentää haihduntaa, mutta sitä on tuuletettava päivittäin. Sitruunapelargonin lehdet eivät pidä jatkuvasti seisovasta kosteasta ilmasta. Uusi kasvu ja kevyt vastus pistokasta varovasti liikutettaessa kertovat juurten muodostumisesta.

Nuorten taimien jatkohoito

Juurtuneet pistokkaat siirretään omiin ruukkuihinsa, kun juuristo pitää kasvualustan koossa. Siirtoa ei kannata tehdä liian aikaisin, koska hyvin pienet juuret vaurioituvat herkästi. Toisaalta pitkään yhteisessä astiassa kasvaneet juuret voivat takertua toisiinsa. Taimet irrotetaan siksi rauhallisesti ja juuria tukien.

Ensimmäisten viikkojen aikana kastelu pidetään tasaisena mutta niukkana. Pieni ruukku kuivuu nopeasti, mutta märkyys voi silti tuhota nuoren juuriston. Kasvualustan pinta saa kuivahtaa kevyesti kastelujen välillä. Veden lämpötilan on hyvä olla lähellä huoneenlämpöä.

Lannoitus aloitetaan vasta, kun taimi kasvaa selvästi ja juuret ovat vakiintuneet. Aluksi käytetään hyvin laimeaa ravinneliuosta, jotta nuoret juuret eivät vaurioidu korkeasta suolapitoisuudesta. Ravinteiden määrää lisätään vähitellen kasvun voimistuessa. Liiallinen typpilannoitus tekee taimista helposti pehmeitä ja honteloita.

Taimen latva typistetään, kun siinä on useita hyvin kehittyneitä lehtipareja. Typistäminen kannustaa alimpia silmuja muodostamaan sivuversoja. Näin kasvista rakentuu jo nuorena tasapainoinen ja tuuhea. Taimia pidetään valoisassa paikassa ja käännetään säännöllisesti, jotta kasvu ei suuntaudu vain yhteen suuntaan.