Punaimikän talvehtiminen ja suojaaminen

Punaimikkä on monivuotinen ja Suomen oloissa yleensä hyvin talvenkestävä perenna, kun se kasvaa vettä läpäisevässä maassa. Kylmyyttä suurempi uhka on usein talvimärkyys, joka voi vaurioittaa juuristoa ja kasvupisteitä. Vakiintunut kasvusto ei tavallisesti tarvitse paksua talvisuojausta, sillä lumi muodostaa sille luonnollisen eristeen. Nuoret taimet ja ruukuissa kasvatettavat yksilöt kaipaavat kuitenkin hieman tarkempaa valmistelua.

Kasvin valmistautuminen talvilepoon

Loppukesällä punaimikän kasvu hidastuu päivien lyhentyessä. Kasvi siirtää lehdistä ravinteita juuristoon ja varastoelimiin seuraavaa kevättä varten. Tätä luonnollista tuleentumista ei pidä häiritä voimakkaalla typpilannoituksella. Myöhäinen lannoitus voi synnyttää pehmeitä versoja, jotka vaurioituvat ensimmäisissä pakkasissa.

Syksyn kastelussa huomioidaan sää ja maaperän kosteus. Sateisena syksynä lisävettä ei tarvita, ja märässä maassa kastelua tulee välttää kokonaan. Pitkään jatkuneen kuivuuden jälkeen kasvusto voidaan kastella perusteellisesti ennen maan jäätymistä. Hyvin nesteytetty juuristo kestää talven kuivattavia vaikutuksia paremmin kuin valmiiksi kuivunut kasvi.

Lehdistö saa kellastua ja lakastua omaan tahtiinsa. Vihreitä, terveitä lehtiä ei ole tarpeen leikata aikaisin, sillä ne jatkavat yhteyttämistä niin kauan kuin sää sallii. Tautiset ja pahoin vaurioituneet lehdet poistetaan, jotta taudinaiheuttajien määrä vähenee. Terveitä lakastuneita lehtiä voidaan jättää kevyeksi suojaksi, jos ne eivät muodosta tiivistä ja märkää kerrosta.

Kasvuston ympäriltä poistetaan monivuotiset rikkakasvit ennen talvea. Työ helpottuu syksyllä, kun punaimikän lehdet ovat painuneet alas ja maaperä on kosteaa. Syvää kuokkimista vältetään, jotta pintajuuristo ei vaurioidu. Lopuksi maan pinnalle voidaan levittää ohut kerros kompostia tai lehtimultaa.

Talvenkestävyys avomaalla

Maahan istutettu punaimikkä talvehtii parhaiten paikassa, jossa ylimääräinen vesi ei keräänny juuriston ympärille. Kohopenkki tai loivasti viettävä maa on turvallinen erityisesti savisella tontilla. Painanteeseen istutettu kasvi voi kärsiä sulamisvesistä, vaikka se kestäisi pakkasen hyvin. Talvenkestävyys riippuu siksi yhtä paljon maan rakenteesta kuin lämpötilasta.

Lumi suojaa kasvustoa pakkaselta ja lämpötilan nopeilta vaihteluilta. Paljas maa voi routaantua syvemmälle ja kasvin juuristo altistua vuorotellen jäätymiselle ja sulamiselle. Erityisesti vähälumisilla alueilla kevyt lehtikate voi tasata lämpötilaa. Katteen tulee olla ilmava eikä vettä sitova tiivis patja.

Havunoksia voidaan asettaa kasvuston päälle vasta maan jäädyttyä kevyesti. Ne keräävät lunta ja vähentävät talviauringon sekä kuivattavan tuulen vaikutusta. Liian aikaisin levitetty paksu suoja voi pitää maan lämpimänä ja kosteana, jolloin kasvi ei siirry kunnolla lepotilaan. Se voi myös tarjota suojapaikan jyrsijöille.

Kevättalven vaihtelevat lämpötilat ovat joskus haitallisempia kuin sydäntalven pakkanen. Päivällä sulava ja yöllä jäätyvä maa voi nostaa nuoria taimia ylöspäin. Paljastuneet juuret painetaan takaisin maahan heti, kun maa on käsiteltävissä. Juuriston ympärille lisätään tarvittaessa kompostimultaa ja kasvi kastellaan maan kuivuttua.

Nuorten taimien ja jakopalojen suojaaminen

Samana vuonna istutettujen taimien juuristo ei ole vielä yhtä laaja kuin vanhassa kasvustossa. Ne ovat siksi herkempiä sekä routimiselle että talvikuivuudelle. Loppukesällä istutetut taimet tarvitsevat säännöllistä kastelua juurtumisen ajan. Istuttamista ei kannata siirtää niin myöhäiseksi, ettei uutta juurikasvua ehdi muodostua.

Nuoren taimen ympärille levitetään muutaman senttimetrin kerros ilmavaa lehtikompostia. Kate asetetaan juuristoalueelle mutta jätetään irti kasvin keskuksesta. Kasvupisteen päälle kasattu märkä materiaali voi aiheuttaa lahoamista. Ensimmäisen talven suojaksi voidaan lisätä muutama havunoksa pakkasten alettua.

Jakotaimien lehdistöä voidaan lyhentää istutuksen yhteydessä, jos juuria on menetetty paljon. Tämä vähentää veden haihtumista ennen uuden juuriston muodostumista. Syksyllä leikattua jakotainta ei kuitenkaan pidä typistää täysin maan tasalle ilman tarvetta. Jäljelle jäävät lehdet tukevat juurtumista niin kauan kuin ne pysyvät vihreinä.

Keväällä nuorten taimien suojat poistetaan vähitellen. Havunoksia ei tarvitse poistaa heti ensimmäisen lämpimän päivän aikana, sillä yöpakkaset voivat vielä palata. Liian pitkäksi aikaa jätetty märkä lehtikerros kuitenkin hidastaa maan lämpenemistä ja voi peittää uudet versot. Taimen ympäristö tarkistetaan heti lumen sulettua.

Ruukussa kasvavan punaimikän talvetus

Ruukussa punaimikän juuristo altistuu huomattavasti kovemmalle pakkaselle kuin avomaalla. Pieni astia jäätyy nopeasti joka suunnasta, eikä maa suojaa juuria. Talvetukseen sopii suuri, pakkasenkestävä ruukku, jossa on toimivat pohjareiät. Mitä suurempi multatilavuus on, sitä hitaammin lämpötila muuttuu.

Ruukku siirretään myöhään syksyllä suojaisaan paikkaan rakennuksen seinustalle. Se voidaan upottaa maahan tai ympäröidä eristävällä materiaalilla. Astiaa ei kääritä täysin ilmatiiviiksi muoviin, sillä kosteus tarvitsee poistumisreitin. Ruukun pohja nostetaan irti märästä alustasta, jotta sulamisvesi pääsee valumaan pois.

Talven aikana multa ei saa olla jatkuvasti märkää, mutta juuripaakku ei myöskään saa kuivua täysin. Suojaisessa katetussa paikassa ruukku voidaan tarkistaa leudolla säällä. Tarvittaessa sille annetaan pieni määrä vettä silloin, kun multa on sulaa. Jäätyneeseen ruukkuun kaadettu vesi ei hyödytä kasvia ja voi lisätä jäätymisen aiheuttamia vaurioita.

Keväällä ruukku totutetaan vähitellen valoon ja vaihteleviin lämpötiloihin. Kasvia ei siirretä suoraan lämpimään sisätilaan, sillä nopea kasvuunlähtö tekee versoista heikkoja. Kuolleet lehdet poistetaan ja pintamulta uusitaan osittain. Kun uutta kasvua ilmestyy, kastelua lisätään vähitellen ja kasville annetaan kevyt kompostilisä.