Punaimikän valontarve eri kasvupaikoilla
Punaimikkä viihtyy parhaiten puolivarjossa, jossa se saa runsaasti hajavaloa mutta välttyy keskipäivän voimakkaalta paahteelta. Liian kirkas aurinko lisää veden haihtumista ja voi vaurioittaa pehmeitä lehtiä. Toisaalta hyvin syvässä varjossa kukinta vähenee ja kasvusto voi jäädä harvaksi. Tasapainoinen valo yhdistettynä kosteaan maahan tuottaa tiiviin, tervelehtisen ja runsaasti kukkivan kasvuston.
Puolivarjo ihanteellisena valo-olosuhteena
Puolivarjoinen paikka saa tavallisesti muutaman tunnin suoraa aurinkoa päivässä. Punaimikälle paras suora valo osuu aamulle tai myöhäiseen iltapäivään. Tällöin säteily on lempeämpää eikä kuumenna maata yhtä voimakkaasti. Päivän kuumimpina tunteina kasvi hyötyy puiden, pensaiden tai rakennuksen tarjoamasta suojasta.
Lehtipuiden aluset sopivat punaimikälle erityisen hyvin. Varhain keväällä valo pääsee esteettä kasvustoon ennen puiden lehtien puhkeamista. Tämä tukee kukintaa ja uuden kasvun käynnistymistä. Kesällä lehvästö muodostaa viileän varjon, joka vähentää kuivuusstressiä.
Hajavalo riittää tehokkaaseen yhteyttämiseen, kun kasvin muut olosuhteet ovat kunnossa. Lehdet pysyvät tällöin tavallisesti leveinä, raikkaina ja tasavärisinä. Kukintavarret kehittyvät tukeviksi eivätkä veny liikaa valoa kohti. Kasvusto myös säilyttää kosteuden paremmin kuin täysin avoimella paikalla.
Puolivarjon laatu vaihtelee kasvupaikan mukaan. Rakennuksen pohjoispuoli voi saada paljon kirkasta taivaanvaloa ilman suoraa aurinkoa. Tiheän havupuun alla varjo taas voi olla hyvin syvä ja maa kuiva. Siksi valon lisäksi on aina arvioitava juuristokilpailu, ilman liike ja kasvualustan kosteus.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Liian voimakkaan auringon vaikutukset
Täydessä auringossa punaimikän lehdet voivat menettää jäntevyyttään jo muutamassa tunnissa. Reunat kuivuvat ja muuttuvat ruskeiksi, jos juuret eivät pysty korvaamaan haihtunutta vettä. Vaaleat tai nuoret lehdet voivat saada myös vaaleita palovaurioita. Vaurioitunut solukko ei palaudu vihreäksi, vaikka kasvi myöhemmin kasteltaisiin.
Auringossa kasvava punaimikkä tarvitsee syvän ja kosteutta pidättävän maaperän. Ohut multakerros kallion, betonirakenteen tai tiiviin sorapohjan päällä kuivuu liian nopeasti. Paksu orgaaninen kate tasaa lämpötilaa ja hidastaa haihtumista. Kastelu on silti tarpeen pitkien sateettomien jaksojen aikana.
Kevätaurinko on yleensä vähemmän haitallinen kuin keskikesän paahde. Ilma ja maa ovat silloin viileämpiä, ja talven jäljiltä maassa on runsaasti kosteutta. Kesällä sama paikka voi muuttua liian kuumaksi, jos suojaavaa lehvästöä ei muodostu. Kasvupaikkaa arvioitaessa kannattaa tarkkailla valo-olosuhteita koko kasvukauden ajan.
Jos kasvi kärsii jatkuvasti paahteesta, pysyvä ratkaisu on siirtäminen varjoisampaan paikkaan. Tilapäisen varjostusverkon käyttö voi auttaa vastikään istutettua tainta juurtumaan. Se ei kuitenkaan korvaa sopivaa pysyvää kasvupaikkaa. Siirto tehdään mieluiten viileällä säällä kukinnan jälkeen tai loppukesällä.
Syvä varjo ja valon määrän säätely
Hyvin syvässä varjossa punaimikkä kasvattaa usein pitkiä lehtiruoteja ja harvaa lehdistöä. Kukintojen määrä vähenee, koska kasvi ei saa riittävästi energiaa kukkasilmujen muodostamiseen. Lehdet voivat jäädä ohuiksi ja lakoontua helposti. Märässä syvässä varjossa myös sienitautien riski kasvaa.
Varjon määrää voidaan vähentää harventamalla ympäröivien pensaiden vanhoja oksia. Puun suuria juuria tai latvusta ei kuitenkaan pidä leikata harkitsematta. Pienikin aukko lehvästössä voi lisätä hajavalon määrää merkittävästi. Tavoitteena ei ole tehdä paikasta aurinkoista vaan parantaa valon ja ilman pääsyä kasvustoon.
Rakennusten välisessä varjossa heijastunut valo voi olla yllättävän tehokasta. Vaalea seinä lisää kasvin saamaa hajavaloa ilman voimakasta kuumenemista. Tumma kiviseinä puolestaan varastoi lämpöä ja voi kuivattaa lähellä olevaa maata. Kasvin vointia on siksi arvioitava käytännössä eikä ainoastaan ilmansuunnan perusteella.
Punaimikän lehdet kertovat paljon valon sopivuudesta. Tiivis kasvu, hyvä kukinta ja pitkään terveenä säilyvä lehdistö viittaavat onnistuneeseen paikkaan. Toistuva palaminen kertoo liiallisesta auringosta, kun taas venyvä ja kukkimaton kasvusto kärsii usein valon puutteesta. Valon säätäminen yhdessä kastelun ja maaperän parantamisen kanssa tuottaa parhaan tuloksen.