Punaimikän istutus ja lisääminen onnistuneesti

Punaimikän onnistunut istuttaminen alkaa sellaisen paikan valinnasta, jossa maa pysyy kosteahkona mutta ei vettyneenä. Kasvi juurtuu parhaiten puolivarjossa, suojassa keskipäivän voimakkaalta paahteelta. Istutusvaiheessa kasvualustan huolellinen parantaminen vaikuttaa kasvin menestymiseen vuosien ajan. Lisääminen onnistuu varmimmin jakamalla vanha kasvusto, mutta lajia voidaan kasvattaa myös siemenistä.

Istutusajan ja kasvupaikan valinta

Paras istutusaika on keväällä maan sulettua tai loppukesällä, kun voimakkain kuumuus on ohi. Kevätistutus antaa taimelle kokonaisen kasvukauden juurtumiseen ennen talvea. Loppukesällä istutettaessa työtä ei pidä siirtää liian myöhäiseen syksyyn. Kasvin tulisi ehtiä muodostaa uusia juuria ennen maan jäätymistä.

Pilvinen ja viileä päivä on istuttamiseen parempi kuin kuuma aurinkoinen sää. Lehtien kautta haihtuu paljon vettä, vaikka siirretty juuristo ei vielä pysty korvaamaan menetystä tehokkaasti. Taimi kannattaa kastella ruukussaan jo muutamia tunteja ennen istuttamista. Kostea juuripaakku kestää käsittelyä paremmin kuin kuiva ja mureneva paakku.

Kasvupaikaksi sopii lehtipuiden alunen, pensasryhmän reuna tai rakennuksen itä- ja pohjoispuoli. Paikka ei saisi kuivua kesällä kokonaan edes silloin, kun puiden lehvästö käyttää paljon vettä. Suurten puiden välittömässä läheisyydessä juurikilpailu voi olla yllättävän voimakasta. Tällaisessa kohdassa maata on parannettava runsaasti ja kastelusta huolehdittava säännöllisesti.

Punaimikälle kannattaa varata riittävästi tilaa jo istutusvaiheessa. Yksittäinen taimi laajenee ajan myötä leveäksi mättääksi, vaikka kasvu ei olekaan hallitsematonta. Sopiva taimiväli on yleensä noin 30–40 senttimetriä kasvupaikan rehevyydestä riippuen. Liian tiheä istutus heikentää ilmankiertoa ja lisää myöhemmin sienitautien riskiä.

Maan valmistelu ja oikea istutustekniikka

Istutusalue kuohkeutetaan vähintään lapionterän syvyydeltä ennen taimien asettamista maahan. Monivuotiset rikkakasvit ja niiden juurenpalat poistetaan huolellisesti. Erityisesti juolavehnä ja vuohenputki ovat myöhemmin hankalia kitkettäviä tiheän perennakasvuston sisältä. Hyvin valmisteltu maa vähentää hoitotyötä useiden vuosien ajan.

Kaivettuun maahan sekoitetaan kompostia tai maatunutta lehtimultaa. Raskaaseen savimaahan voidaan lisätä myös karkeaa kivennäisainesta ja runsaasti orgaanista ainesta parantamaan rakennetta. Hyvin läpäisevässä hiekkamaassa kompostin määrää lisätään kosteudenpidätyskyvyn vahvistamiseksi. Tuoretta, voimakasta lantaa ei pidä sijoittaa suoraan juuria vasten.

Istutuskuopan tulee olla hieman juuripaakkua leveämpi mutta suunnilleen saman syvyinen. Taimi asetetaan maahan niin, että sen kasvupiste jää maanpinnan tasolle. Liian syvä istutus voi altistaa tyven lahovaurioille, kun taas liian korkealle jäänyt juuripaakku kuivuu nopeasti. Juuria voidaan levittää varovasti sivuille, jos ne ovat kiertäneet tiukasti ruukun sisällä.

Istuttamisen jälkeen maa painellaan kevyesti juuriston ympärille ja kastellaan perusteellisesti. Ensimmäinen kastelu poistaa maasta suuria ilmataskuja ja varmistaa juurten kosketuksen kasvualustaan. Maan pinta voidaan peittää ohuella orgaanisella katteella kosteuden säilyttämiseksi. Katteen ja kasvin tyven väliin jätetään pieni ilmarako, jotta kasvupiste ei jää jatkuvasti märäksi.

Lisääminen jakamalla

Jakaminen on nopein ja varmin tapa saada emokasvin kanssa samanlaisia uusia punaimiköitä. Menetelmä sopii erityisen hyvin kasvustoille, jotka ovat vanhentuneet, harventuneet keskeltä tai kukkivat aiempaa heikommin. Jakaminen samalla nuorentaa emokasvia. Työ voidaan tehdä kukinnan jälkeen tai loppukesän viileissä oloissa.

Kasvusto kaivetaan ylös mahdollisimman laajan juuripaakun kanssa. Lapio työnnetään maahan riittävän kaukaa mättään reunalta, jotta mahdollisimman moni juuri säilyy ehjänä. Irrotettu mätäs nostetaan varovasti maasta ja ylimääräistä multaa ravistellaan pois. Tällöin terveet kasvupisteet ja mahdolliset lahovauriot erottuvat selkeämmin.

Mätäs jaetaan käsin, terävällä veitsellä tai puhtaalla lapiolla. Jokaiseen osaan jätetään useita terveitä juuria ja vähintään yksi elinvoimainen lehtiruusuke. Pienet palat kuivuvat nopeasti, joten hieman suuremmat jakotaimet ovat yleensä turvallisempia. Vanhat, puutuneet tai pehmenneet mättään keskiosat hävitetään.

Jakotaimet istutetaan heti valmisteltuihin paikkoihin samalla syvyydellä kuin ne kasvoivat aiemmin. Lehdistöä voidaan lyhentää hieman, jos juuristo on vaurioitunut tai sää on lämmin. Tämä vähentää haihduntaa juurtumisen alkuvaiheessa. Taimia kastellaan säännöllisesti useiden viikkojen ajan, kunnes uusi kasvu osoittaa juurtumisen onnistuneen.

Lisääminen siemenistä ja taimien jatkohoito

Punaimikkä voi muodostaa itämiskykyisiä siemeniä, jos lakastuneita kukkia ei poisteta. Siemenet kypsyvät alkukesällä ja varisevat melko helposti maahan. Luonnollisessa kylväytymisessä uusia taimia ilmestyy usein emokasvin lähistölle. Taimien ominaisuuksissa voi kuitenkin esiintyä vaihtelua, jos puutarhassa kasvaa useita läheisiä imikkälajeja.

Tuoreet siemenet voidaan kylvää heti niiden kypsyttyä kosteaan ja humuspitoiseen kylvöalustaan. Ruukku tai kylvölaatikko sijoitetaan ulos puolivarjoon, jossa siemenet kokevat luonnolliset lämpötilavaihtelut. Itäminen voi olla epätasaista ja osa siemenistä saattaa nousta vasta seuraavana keväänä. Kylvöalustaa ei saa päästää kuivumaan kokonaan.

Pienet siementaimet kasvavat aluksi hitaasti ja ovat herkkiä rikkakasvien kilpailulle. Ne koulitaan omiin ruukkuihinsa, kun niissä on useita oikeita lehtiä ja riittävästi juuria käsittelyä varten. Koulinnan jälkeen taimet pidetään valoisassa varjossa ja tasaisen kosteina. Liian voimakas lannoitus kasvattaa haurasta lehdistöä eikä nopeuta juuriston tasapainoista kehitystä.

Puutarhaan itsestään ilmestyneitä taimia voidaan siirtää keväällä tai viileänä loppukesän päivänä. Taimi nostetaan maasta pienen multapaakun kanssa, jotta hienot juuret säilyvät mahdollisimman ehjinä. Siirron jälkeen kasvupaikka kastellaan perusteellisesti ja suojataan tarvittaessa suoralta auringolta. Siemenestä kasvatettu punaimikkä kukkii tavallisesti vasta, kun se on ehtinyt vahvistua yhden tai useamman kasvukauden ajan.