Valo on yksi kriittisimmistä tekijöistä, joka ohjaa Borbásinpihlajan kasvunopeutta, muotoa ja hedelmällisyyttä. Koska kyseessä on valoa rakastava laji, sen sijoittaminen puutarhaan on suunniteltava huolellisesti auringon radan mukaan. Riittävä valonsaanti takaa lehtien terveen vihreän värin ja syksyisen näyttävän ruskan. Ilman tarpeellista fotoneiden määrää puu jää kitukasvuiseksi ja sen kukinta on huomattavasti niukempaa.
Täysi aurinko on optimaalinen kasvuolosuhde, jossa pihlaja kehittää tuuhean ja tasapainoisen latvuksen. Valo stimuloi kukkanuppujen muodostumista ja varmistaa, että marjat kypsyvät tasaisesti ja saavat niille tyypillisen kirkkaan värin. Suorassa auringonvalossa lehdet ovat kestävämpiä ja niissä on paksumpi vahakerros, joka suojaa kasvia haihdunnalta ja taudeilta. Sijoituspaikan tulisi tarjota vähintään kuusi tuntia suoraa valoa päivittäin parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi.
Vaikka Borbásinpihlaja suosii valoa, se sietää myös kevyttä puolivarjoa, mutta tällöin kasvutapa voi muuttua harvemmaksi. Varjoisammassa paikassa puu pyrkii kasvamaan korkeutta nopeammin päästäkseen valoon, mikä voi johtaa honteloon rakenteeseen. Kukinta ja marjonta jäävät varjossa yleensä vähäisemmiksi, ja ruskan värit eivät välttämättä kehity yhtä intensiivisiksi. Jos tila on rajoitettu, on varmistettava, että puu saa valoa edes osan päivästä, mieluiten aamupäivän tunteina.
Valon heijastuminen ympäröivistä rakenteista, kuten vaaleista seinistä, voi lisätä puun saamaa valomäärää mutta myös lisätä lämpöstressiä. On tärkeää huomioida, että liian paahteinen ja kuiva paikka saattaa vaatia tehostettua kastelua valon hyödyntämiseksi. Toisaalta muiden suurten puiden varjostus voi muuttua vuosien varrella, mikä on huomioitava puutarhan pitkän aikavälin hoidossa. Oikea valotus ei ole vain kasvun edellytys, vaan se on olennainen osa puun yleistä vastustuskykyä ja terveyttä.
