Uudenguineanliisan talvettaminen

Uudenguineanliisa on luonnostaan lämpimien olojen kasvi, joten se ei selviä ulkona pakkasesta eikä yleensä edes pitkistä kylmistä jaksoista. Talvettaminen voi kuitenkin onnistua, jos kasvi siirretään ajoissa sisälle, sille tarjotaan riittävästi valoa ja kastelua vähennetään kasvun hidastuessa. Tavoitteena ei ole saada kasvia kukkimaan täydellä teholla läpi talven, vaan pitää se elossa ja terveenä seuraavaa kasvukautta varten. Talvettaminen vaatii tarkkaa seurantaa, koska sisätiloissa valo on vähäisempää ja tuholaisriski kasvaa.

Talvetukseen valmistautuminen

Kasvi kannattaa ottaa sisälle ennen ensimmäisiä kylmiä öitä. Jo alle kymmenen asteen lämpötilat voivat heikentää uudenguineanliisan kuntoa, vaikka varsinaista pakkasta ei olisi. Jos kasvi ehtii paleltua tai kylmettyä pahasti, talvettamisen onnistuminen heikkenee. Siksi siirto tehdään mieluummin hieman liian aikaisin kuin liian myöhään.

Ennen sisälle tuomista kasvi tarkistetaan huolellisesti. Lehtien alapinnat, versojen kärjet, kukat ja kasvualustan pinta käydään läpi tuholaisten varalta. Kirvat, ripsiäiset, jauhiaiset ja punkit voivat lisääntyä sisällä nopeasti. Saastunut kasvi kannattaa käsitellä ja tarvittaessa pitää erillään muista huonekasveista.

Kasvustoa voi siistiä ennen talvetusta. Kuihtuneet kukat, huonot lehdet ja heikot versot poistetaan. Liian pitkiksi venyneitä versoja voidaan lyhentää maltillisesti, jotta kasvi mahtuu paremmin sisätiloihin. Rajua leikkausta kannattaa välttää, jos kasvi on jo stressaantunut kylmästä tai kuivuudesta.

Ruukun kunto ja kasvualustan kosteus tarkistetaan samalla. Jos multa on hyvin märkä, kasvia ei kannata viedä heti viileään ja vähävaloiseen paikkaan. Märkä kasvualusta yhdistettynä hitaaseen kasvuun lisää juuristo-ongelmien riskiä. Sopivasti kostea mutta ei vetinen ruukku on talvetuksen alussa paras.

Valo ja lämpö sisätiloissa

Talvella suurin haaste on valon puute. Uudenguineanliisa tarvitsee mahdollisimman valoisan paikan, kuten etelä-, itä- tai länsi-ikkunan läheisyyden. Pohjoisikkunalla valoa voi olla liian vähän, jolloin kasvu venyy ja lehdet kellastuvat. Kasvivalo parantaa talvetuksen onnistumista huomattavasti.

Lämpötila vaikuttaa siihen, kuinka aktiivisesti kasvi kasvaa talvella. Lämpimässä huoneessa kasvi jatkaa kasvuaan, mutta tarvitsee silloin myös enemmän valoa ja vettä. Jos valoa on liian vähän suhteessa lämpöön, versot venyvät heikoiksi. Hieman viileämpi mutta valoisa paikka voi olla tasapainoisempi ratkaisu.

Liian kylmä paikka ei kuitenkaan sovi uudenguineanliisalle. Se ei ole pelargoniin verrattava viileän talvetuksen kasvi, vaan kärsii helposti kylmästä ja märkyydestä. Ikkunalaudan lämpötila voi laskea yöllä yllättävän alas, jos ikkuna vetää. Ruukku kannattaa sijoittaa niin, että juuristo ei kylmety.

Talvella kasvin ulkonäkö saa muuttua hieman vaatimattomammaksi. Kukinta voi vähentyä tai loppua kokonaan, ja osa vanhoista lehdistä voi pudota. Tämä ei välttämättä tarkoita epäonnistumista, jos versot pysyvät elossa ja juuristo terveenä. Keväällä valon lisääntyessä kasvi voi virkistyä selvästi.

Kastelu ja lannoitus talvikaudella

Talvella kastelua vähennetään, koska kasvi käyttää vähemmän vettä. Kasvualusta saa kuivahtaa kevyesti kastelujen välillä, mutta se ei saa kuivua kokonaan rutikuivaksi. Liikakastelu on talvetuksen yleisin virhe, sillä vähäisessä valossa juuristo toimii hitaammin. Märkä multa voi johtaa nopeasti juurten vaurioitumiseen.

Kastelutarve arvioidaan aina kasvualustan perusteella. Pintamulta voi näyttää kuivalta, vaikka syvemmällä olisi vielä kosteaa. Sormi- tai painotesti auttaa, sillä kevyt ruukku kertoo usein veden tarpeesta. Kastellaan mieluummin harvemmin ja perusteellisesti kuin jatkuvasti pienillä määrillä.

Lannoitus pidetään talvella hyvin vähäisenä. Jos kasvi ei kasva aktiivisesti, se ei tarvitse säännöllistä ravinnelisää. Liiallinen lannoitus pimeään aikaan voi aiheuttaa pehmeää, heikkoa kasvua ja suolojen kertymistä kasvualustaan. Kevyt lannoitus voidaan aloittaa vasta, kun kevään valo lisääntyy ja uutta kasvua näkyy.

Kasvivaloa käyttävässä lämpimässä tilassa kasvi voi jatkaa maltillista kasvua talvellakin. Silloin se voi tarvita hieman enemmän vettä ja hyvin laimeaa lannoitetta. Silti annostelun tulee olla selvästi varovaisempaa kuin kesällä. Talvikauden hoidon perussääntö on pitää kasvi hengissä, ei pakottaa sitä voimakkaaseen kasvuun.

Keväinen elvytys ja uudelleen kasvuun lähtö

Keväällä uudenguineanliisa alkaa reagoida lisääntyvään valoon. Uusia versoja muodostuu, lehdet vihertyvät ja kasvin vedenkulutus kasvaa. Tässä vaiheessa kastelua lisätään vähitellen, mutta kasvualustaa ei pidetä jatkuvasti märkänä. Myös lannoitus aloitetaan varovasti laimealla liuoksella.

Talven aikana venyneitä versoja voidaan leikata takaisin. Leikkaus tehdään terveen lehtiparin yläpuolelta, jolloin kasvi haaroittuu paremmin. Samalla poistetaan kuolleet, heikot ja sisäänpäin kasvavat osat. Kevätleikkaus auttaa muodostamaan tuuheamman ja tasapainoisemman kasvuston.

Jos juuristo on täyttänyt ruukun, kasvi voidaan istuttaa uuteen kasvualustaan. Vanhaa multaa poistetaan varovasti juuripaakun reunoilta, mutta tervettä juuristoa ei revitä tarpeettomasti. Uusi ruukku valitaan vain hieman entistä suuremmaksi. Liian suuri ruukku kuivuu hitaasti ja voi lisätä liikakastelun riskiä.

Ulos siirtäminen tehdään vasta, kun yöt ovat lämmenneet kunnolla. Talvetettu kasvi on totutettava ulkoilmaan vähitellen, koska sisällä kasvaneet lehdet ovat herkkiä valolle ja tuulelle. Aluksi kasvi viedään suojaisaan varjoon lyhyiksi jaksoiksi. Vähittäinen karaistus tekee siitä valmiin uuteen kasvukauteen.