Keisarinkruunun istutus ja lisääminen onnistuneesti

Keisarinkruunun onnistunut kasvatus alkaa sipulin huolellisesta istuttamisesta, sillä suuri ja hieman erikoisen muotoinen sipuli on herkkä pitkäaikaiselle märkyydelle. Paras istutuspaikka on aurinkoinen, lämmin ja hyvin ojitettu. Syksyllä istutettu sipuli ehtii muodostaa juuria ennen maan jäätymistä ja käynnistää kasvunsa nopeasti keväällä. Lisääminen onnistuu helpoimmin sivusipuleista, vaikka kasvia voidaan kasvattaa myös siemenistä.

Sopivan istutuspaikan valmistelu

Keisarinkruunun kasvupaikka kannattaa valmistella ennen sipulien hankkimista. Maa muokataan syvältä ja tiivistyneet kerrokset rikotaan, jotta sadevesi pääsee poistumaan. Savimaahan voidaan sekoittaa karkeaa hiekkaa, soraa ja kypsää kompostia. Jos paikka jää sateen jälkeen pitkäksi aikaa märäksi, kohopenkki on turvallinen ratkaisu.

Kasvualustan ei tarvitse olla erittäin runsasravinteinen, mutta sen tulee olla biologisesti aktiivinen ja rakenteeltaan ilmava. Hyvin maatunut komposti sopii maan parantamiseen paremmin kuin tuore lanta. Tuore orgaaninen aines voi hajotessaan kuluttaa happea ja lisätä kosteutta sipulin ympärillä. Tämä voi kasvattaa lahovaurioiden riskiä.

Aurinkoinen paikka edistää kukintaa ja nopeuttaa maan kuivumista sateiden jälkeen. Kevyt puolivarjo on mahdollinen, jos kasvi saa useita tunteja suoraa valoa päivässä. Puiden tiheän latvuksen alle keisarinkruunua ei kannata istuttaa. Siellä sekä valo että juuritila voivat jäädä riittämättömiksi.

Istutusalueen suunnittelussa kannattaa huomioida kasvin korkeus. Keisarinkruunu kohoaa keväällä selvästi useimpien varhaisten sipulikukkien yläpuolelle. Siksi se toimii hyvin perennaryhmän keskellä tai taustalla. Ryhmäistutuksessa yksittäiset kasvit kannattaa sijoittaa riittävän etäälle toisistaan.

Sipulien oikea istutustapa

Keisarinkruunun sipulit istutetaan tavallisesti loppukesällä tai syksyn alkupuolella. Istutus tehdään mielellään melko pian sipulien hankinnan jälkeen, koska suuret sipulit eivät hyödy pitkästä kuivavarastoinnista. Sopiva istutussyvyys on yleensä noin 15–25 senttimetriä sipulin koosta ja maan rakenteesta riippuen. Kevyessä maassa sipuli voidaan sijoittaa hieman syvemmälle kuin raskaassa maassa.

Sipulin keskellä on usein selvästi havaittava ontelo tai painauma vanhan kukkavarren kohdalla. Tähän kohtaan ei saisi kerääntyä jatkuvasti vettä. Tämän vuoksi sipuli voidaan asettaa maahan hieman vinosti. Menetelmä auttaa sade- ja sulamisvettä valumaan pois sipulin pinnalta.

Istutuskuopan pohjalle voidaan lisätä ohut kerros karkeaa hiekkaa tai hienoa soraa, jos maa on vettä pidättävää. Materiaali ei kuitenkaan korvaa koko kasvupaikan kunnollista kuivatusrakennetta. Pienen sorapesän ympärillä oleva savimaa voi edelleen kerätä vettä kuoppaan. Olennaista on, että koko juuristoalue pääsee kuivumaan kohtuullisesti.

Istutuksen jälkeen maa painellaan kevyesti paikalleen ilman voimakasta tiivistämistä. Jos maa on kuivaa, alue voidaan kastella kerran juurtumisen käynnistämiseksi. Syksyn sateisissa oloissa lisäkastelua ei yleensä tarvita. Istutuspaikka voidaan merkitä, jotta sipuli ei vaurioidu myöhemmissä maanmuokkauksissa.

Lisääminen sivusipuleista

Keisarinkruunu muodostaa ajan myötä pieniä sivusipuleita suuren emosipulin ympärille. Ne ovat käytännöllisin tapa lisätä kasvia puutarhassa. Sivusipulit erotetaan yleensä lepokauden aikana lehtien kuivuttua. Kaivaminen tehdään varovasti, koska sipulit ja juurten jäänteet vaurioituvat helposti.

Pienet sivusipulit eivät yleensä kuki heti seuraavana keväänä. Niiden täytyy ensin kasvaa useita vuosia ja kerätä riittävästi vararavintoa. Kasvatuspaikaksi sopii aurinkoinen ja hyvin ojitettu penkki. Nuoria sipuleita hoidetaan muuten samalla periaatteella kuin täysikokoisia yksilöitä.

Sivusipulit istutetaan kokonsa mukaan hieman matalammalle kuin suuret kukintakokoiset sipulit. Liian syvä istutus voi hidastaa pienten sipuleiden kehitystä. Toisaalta aivan maan pintaan niitä ei pidä jättää, koska ne kuivuvat ja altistuvat routimiselle. Tasainen mutta kohtuullinen istutussyvyys antaa parhaat kasvuolosuhteet.

Kasvatusvaiheessa tärkeintä on antaa lehtien lakastua luonnollisesti joka kesä. Jokainen vihreänä pidetty viikko lisää sipuliin varastoituvan energian määrää. Kun sipuli saavuttaa riittävän koon, se alkaa muodostaa kukkavarren. Kärsivällisyys on siksi keskeinen osa keisarinkruunun vegetatiivista lisäämistä.

Kasvatus siemenistä ja taimien hoito

Keisarinkruunua voidaan kasvattaa myös siemenistä, mutta menetelmä on huomattavasti hitaampi. Siemenlisäys sopii erityisesti harrastajalle, joka haluaa kasvattaa suuren määrän kasveja tai seurata koko kehityskiertoa. Siemenistä kasvatetut yksilöt voivat myös poiketa hieman emokasvista. Kukintaa joutuu tavallisesti odottamaan useita vuosia.

Kypsät siemenet kerätään, kun siemenkodat ovat kehittyneet ja alkavat kuivua. Ne kylvetään ilmavaan kasvualustaan mieluiten melko tuoreina. Luonnollinen talvikylmyys edistää monien sipulikasvien siementen itämistä. Ulkokylvö ruukkuun tai suojattuun kylvöpenkkiin on siksi käytännöllinen vaihtoehto.

Taimet ovat ensimmäisinä vuosina pieniä ja muodostavat maan alle vähitellen kasvavan sipulin. Niiden kasvupaikan täytyy olla hyvin ojitettu mutta keväällä riittävän kostea. Pienet taimet eivät siedä yhtä hyvin pitkää kuivuutta kuin täysikokoiset sipulit. Samalla liiallista märkyyttä on vältettävä.

Nuoria taimia ei kannata siirtää tarpeettomasti. Jokainen kasvukausi auttaa niiden sipuleita kasvamaan suuremmiksi ja vahvemmiksi. Kun kasvit ovat selvästi voimistuneet, ne voidaan siirtää lopulliselle kasvupaikalleen. Pitkä kasvatustapa palkitsee lopulta yksilöllisillä ja hyvin puutarhan oloihin sopeutuneilla kasveilla.