Keisarinkruunun kastelu ja lannoitus kasvukauden eri vaiheissa

Keisarinkruunun kastelussa ja lannoituksessa tärkeintä on seurata kasvin vuosirytmiä eikä ylläpitää samanlaisia olosuhteita koko vuoden ajan. Keväällä voimakkaasti kasvava kasvi tarvitsee kosteutta ja ravinteita, mutta kesälepoon siirtyvä sipuli hyötyy kuivemmasta maasta. Liiallinen kastelu on yleensä suurempi riski kuin lyhytaikainen kuivuus. Lannoituksessa maltillinen ja tasapainoinen ravinnetaso tukee kukintaa paremmin kuin runsas typpipainotteinen ruokinta.

Vedentarve keväällä

Keisarinkruunun aktiivisin vedenotto alkaa pian versojen noustessa maasta. Keväinen maaperä on Suomessa usein luonnostaan kostea lumen sulamisen ja sateiden vuoksi. Tällöin lisäkastelua ei yleensä tarvita. Kasvualustan kosteutta kannattaa silti seurata etenkin aurinkoisilla ja hiekkapitoisilla paikoilla.

Kuivana keväänä vettä annetaan kerralla niin paljon, että juuristoalue kostuu syvältä. Toistuva pinnallinen kastelu ei ole yhtä hyödyllistä, koska se ei rohkaise juuria kasvamaan syvälle. Kastelukertojen välissä maan pinnan voidaan antaa hieman kuivahtaa. Jatkuvasti märkä maa altistaa sipulin hapenpuutteelle.

Kukintavaiheessa kasvin vedenkulutus voi olla huomattava, koska sekä lehdet että suuri kukkavarsi haihduttavat kosteutta. Pitkä kuivuus voi lyhentää kukintaa ja nopeuttaa lehtien kellastumista. Erityisesti hiekkaisessa maassa kastelun tarve voi lisääntyä nopeasti lämpimällä säällä. Savimaassa kasteluväli on yleensä selvästi pidempi.

Kastelu kannattaa kohdistaa maan pinnalle eikä suoraan lehtien ja kukintojen päälle. Näin lehvästö pysyy kuivempana ja sienitautien riski vähenee. Aamukastelu on usein hyvä vaihtoehto, koska mahdollisesti kostuneet lehdet ehtivät kuivua päivän aikana. Iltaisin toistuva lehtien kastelu voi ylläpitää kosteaa mikroilmastoa yön yli.

Kastelu kukinnan jälkeen

Kukinnan päättyminen ei tarkoita sitä, että veden tarve loppuisi välittömästi. Lehdet jatkavat yhteyttämistä ja siirtävät ravinteita takaisin sipuliin. Jos alkukesä on kuiva, kohtuullinen kastelu auttaa tätä varastoitumisvaihetta. Maa pidetään tasaisen kosteana mutta ei koskaan vettyneenä.

Kun lehdet alkavat luonnollisesti kellastua, kastelua vähennetään. Kasvin fysiologinen aktiivisuus hidastuu samalla nopeasti. Veden jatkuva lisääminen tässä vaiheessa ei paranna sipulin kuntoa. Päinvastoin se voi lisätä lahon riskiä lepokauden alkaessa.

Kun maanpäällinen osa on kuivunut kokonaan, keisarinkruunun sipuli ei tarvitse säännöllistä kastelua. Tavallinen kesäsade riittää useimmilla kasvupaikoilla enemmän kuin hyvin. Erittäin sateisessa puutarhassa tärkeimmäksi tehtäväksi muodostuukin ylimääräisen veden poistuminen. Hyvä kuivatus ratkaisee silloin enemmän kuin kastelun hienosäätö.

Automaattisen kastelujärjestelmän piirissä oleva istutus voi olla keisarinkruunulle ongelmallinen. Jos aluetta kastellaan päivittäin kesäkukkien vuoksi, lepäävä sipuli voi pysyä jatkuvasti märkänä. Kastelupiirit kannattaa suunnitella niin, ettei keisarinkruunun kohta saa tarpeetonta vettä keskikesällä. Vaihtoehtoisesti sipulit voidaan sijoittaa hieman korkeammalle kuivempaan osaan penkkiä.

Kevätlannoituksen merkitys

Ensimmäinen lannoitus voidaan antaa keväällä kasvun käynnistyessä. Ravinteiden on hyvä olla tasapainossa, eikä voimakasta typpilannoitetta tarvita. Sipulikasveille tarkoitettu lannoite tai maltillinen yleislannoite soveltuu yleensä hyvin. Annos kannattaa sovittaa tuotteen väkevyyteen ja maan ravinnetasoon.

Typpi tukee lehtien kasvua, mutta liiallinen määrä voi tehdä kasvustosta pehmeää ja rehevää. Tällainen kasvi voi myös käyttää suhteettoman paljon energiaa vihreään massaan. Fosfori osallistuu muun muassa energia-aineenvaihduntaan ja juuriston kehitykseen. Kalium puolestaan tukee kasvin yleistä kestävyyttä ja solujen vesitaloutta.

Hitaasti vapautuvia ravinteita sisältävä komposti on hyödyllinen osa maan hoitoa. Ohut kerros hyvin maatunutta kompostia voidaan levittää kasvuston ympärille keväällä. Kompostia ei kuitenkaan pidä kasata suoraan varren tyvelle paksuksi kerrokseksi. Liiallinen orgaaninen kate voi pitää sipulin ympäristön tarpeettoman kosteana.

Lannoituksessa kannattaa huomioida myös kasvupaikan aikaisempi käyttö. Hyvin hoidettu perennapenkki voi sisältää jo runsaasti ravinteita. Tällöin lisälannoituksen tarve on pienempi kuin köyhässä hiekkamaassa. Ravinteiden ylimitoitus ei paranna kukintaa, jos kasvupaikan ongelmana on esimerkiksi varjo tai märkyys.

Lannoitus kukinnan jälkeen

Kukinnan päätyttyä voidaan antaa kevyt täydentävä lannoitus, jos kasvusto näyttää terveeltä ja lehdet ovat edelleen vihreitä. Tavoitteena on tukea sipulin vararavinnon muodostumista. Erityisen voimakasta kasvua kiihdyttävää lannoitusta ei tässä vaiheessa tarvita. Ravinteiden pitäisi palvella sipulin kypsymistä eikä uuden pehmeän lehtimassan muodostumista.

Kaliumia sisältävä lannoitus voi olla hyödyllinen sipulin vahvistumisen kannalta. Annostelussa kannattaa silti pysyä maltillisena. Suuret suolapitoisuudet voivat vaurioittaa juuria etenkin kuivassa maassa. Lannoite annetaan mieluiten kosteaan maahan tai kastellaan kevyesti levityksen jälkeen.

Kun lehdet ovat kellastuneet, lannoitus lopetetaan. Lepotilassa oleva kasvi ei käytä ravinteita tehokkaasti. Myöhäinen lannoitus voi myös lisätä ravinteiden huuhtoutumista ympäristöön. Hoidon painopiste siirtyy tällöin kuivien olosuhteiden ylläpitämiseen.

Jos kasvusto kukkii heikosti vuodesta toiseen, ratkaisua ei kannata hakea ensimmäisenä suuremmasta lannoitemäärästä. Valon määrä, sipulin koko, maan kuivatus ja lehtien liian aikainen poistaminen ovat usein tärkeämpiä tekijöitä. Ravinnepuutos on vain yksi mahdollinen syy. Kokonaisolosuhteiden arviointi antaa yleensä paremman tuloksen kuin yksittäisen ravinteen lisääminen.

Kastelun ja ravinteiden tasapainottaminen

Kastelu ja lannoitus liittyvät tiiviisti toisiinsa, koska kasvi ottaa ravinteita pääasiassa maaveden mukana. Liian kuivassa maassa ravinteiden hyödyntäminen hidastuu. Toisaalta jatkuva märkyys voi vahingoittaa juuria ja estää ravinteiden tehokkaan oton. Paras tilanne on ilmava, kohtalaisen kostea maa aktiivisen kasvun aikana.

Hiekkaisessa maassa sekä vesi että liukoiset ravinteet huuhtoutuvat nopeasti. Siksi pienemmät mutta harkitut lannoitusannokset ovat usein parempia kuin yksi suuri annos. Komposti auttaa lisäämään maan kykyä pidättää kosteutta ja ravinteita. Rakenteen täytyy silti säilyä riittävän ilmavana.

Savimaassa haaste on päinvastainen, sillä vettä ja ravinteita voi olla runsaasti mutta juuriston hapensaanti heikkoa. Tällöin lannoituksen lisääminen ei korjaa kasvun ongelmaa. Maaperän rakennetta on ensin parannettava. Kohopenkki ja karkea mineraaliaines voivat merkittävästi vähentää märkyysriskiä.

Keisarinkruunun kastelu ja lannoitus on parhaimmillaan melko yksinkertaista. Keväällä kasvi saa riittävästi vettä ja kohtuullisesti ravinteita, kukinnan jälkeen hoitoa vähennetään asteittain ja lepokaudella sipuli jätetään rauhaan. Tämä vastaa kasvin luonnollista kasvurytmiä. Samalla vältetään kaksi tavallisinta virhettä eli liikakastelu ja liiallinen lannoitus.