Vesisalaatin istuttaminen ja lisääminen käytännössä

Vesisalaatin istuttaminen poikkeaa useimpien puutarhakasvien istutuksesta, sillä sen juuria ei aseteta multaan tai pohjasoraan. Kasvi lasketaan yksinkertaisesti veden pinnalle siten, että lehdet jäävät kuiviksi ja juuret riippuvat vapaasti vedessä. Onnistunut aloitus edellyttää lämmintä, rauhallista ja ravinteiltaan tasapainoista kasvupaikkaa. Lisääminen tapahtuu tavallisesti sivuruusukkeista, joita emokasvi tuottaa rönsyjensä päihin.

Vesisalaatin voi hankkia yksittäisinä ruusukkeina tai pienenä ryhmänä. Uusia kasveja valittaessa kannattaa suosia yksilöitä, joiden kasvupiste on kiinteä ja lehdet tasaisen vihreät. Juuriston tulisi olla runsas eikä siinä saisi näkyä limaisuutta tai pahaa hajua. Vaurioituneet ulkolehdet eivät aina ole vakava ongelma, jos keskusta on terve.

Kuljetuksen aikana kasvi kärsii helposti kylmästä, puristumisesta ja lehtien kastumisesta. Se on hyvä siirtää uuteen kasvupaikkaan mahdollisimman pian saapumisen jälkeen. Äkillistä lämpötilan muutosta voidaan vähentää kelluttamalla suljettua kuljetuspussia vedessä hetken aikaa. Kasvia ei kuitenkaan pidä jättää pitkäksi aikaa ilmatiiviiseen pakkaukseen.

Ennen istutusta kasvit tarkastetaan tuholaisten, munaryhmien ja vaurioiden varalta. Huonokuntoiset lehdet voidaan poistaa puhtailla saksilla. Kasvin voi huuhdella varovasti erillisessä astiassa, mutta ruusukkeen keskelle ei saa suihkuttaa voimakasta vettä. Luonnosta kerättyjä yksilöitä ei tulisi siirtää koristealtaaseen tautien ja haitallisten eliöiden riskin vuoksi.

Kasvupaikan valmistelu

Kasvatusveden on hyvä olla tasaantunutta ennen uusien kasvien lisäämistä. Vastaperustetussa altaassa veden kemia voi muuttua nopeasti, mikä rasittaa herkkiä juuria. Suodatus ja ilmastus kannattaa säätää valmiiksi ennen kasvien laskemista pinnalle. Veden lämpötilan tulisi pysyä mielellään yli 20 asteessa.

Vesisalaatti tarvitsee valoisan paikan, mutta vasta hankittu kasvi ei välttämättä siedä heti voimakasta keskipäivän aurinkoa. Kasvit totutetaan kirkkaampaan valoon vähitellen muutaman päivän aikana. Tämä on erityisen tärkeää, jos ne ovat kasvaneet kasvihuoneessa tai keinovalossa. Nopea valonmuutos voi aiheuttaa lehtien vaalenemista ja kuivia palovaurioita.

Veden pinnalle järjestetään rauhallinen alue, jossa kasvit eivät joudu jatkuvasti virtauksen mukana. Kelluva kasvikehä toimii hyvin pienessä lammessa tai akvaariossa. Kehä estää ruusukkeita ajautumasta suodattimen, ilmastimen tai vesiputouksen läheisyyteen. Samalla kasvuston määrää ja leviämistä on helpompi hallita.

Kasveille on jätettävä riittävästi tilaa laajentua. Pienet taimet voidaan sijoittaa aluksi lähelle toisiaan, mutta lehtien ei pitäisi olla jatkuvasti päällekkäin. Väljä istutus parantaa valonsaantia ja vähentää kosteuden kertymistä ruusukkeiden väliin. Myöhemmin kasvusto harvennetaan aina, kun veden pinta alkaa peittyä liian tiiviisti.

Kasvin sijoittaminen veteen

Vesisalaatti lasketaan veden pinnalle varovasti lehtiruusukkeesta tukien. Juuria ei tarvitse suoristaa, sillä ne asettuvat itsestään veden alle. Kasvia ei saa painaa niin syvälle, että ruusukkeen keskusta täyttyy vedellä. Kasvupisteen pysyminen kuivana ehkäisee mätänemistä.

Jos juuret ovat kuljetuksen jälkeen sotkeutuneet, niitä ei pidä repiä auki väkisin. Kevyt huuhtelu ja vapaa kelluminen riittävät yleensä palauttamaan luonnollisen asennon. Hyvin pitkistä juurista voidaan tarvittaessa lyhentää pieni osa puhtailla saksilla. Koko juuristoa ei kuitenkaan pidä leikata kerralla.

Ensimmäisinä päivinä kasvi voi menettää joitakin vanhoja juuria tai ulkolehtiä. Tämä on tavallinen reaktio kuljetukseen ja muuttuneisiin vesiolosuhteisiin. Ratkaisevaa on, että keskeltä alkaa kehittyä uutta kasvua. Jatkuva pehmeneminen, paha haju tai kasvupisteen tummuminen viittaavat vakavampaan ongelmaan.

Uuden kasvin seurannassa kannattaa välttää liian nopeita hoitotoimia. Runsas lannoitus heti istutuksen jälkeen voi kuormittaa vaurioituneita juuria. Myös jatkuva siirtely hidastaa kasvin sopeutumista. Vakaa lämpötila, sopiva valo ja rauhallinen vedenpinta ovat alkuvaiheessa tärkeimmät tekijät.

Lisääminen sivuruusukkeista

Vesisalaatti lisääntyy tehokkaimmin emokasvin muodostamista sivuruusukkeista. Uusi ruusuke kehittyy ohuen rönsyn päähän ja kasvattaa vähitellen oman juuristonsa. Aluksi poikanen saa osan ravinteistaan emokasvin kautta. Yhteys voidaan katkaista, kun taimi on riittävän vahva.

Sopiva erotusajankohta on yleensä silloin, kun sivuruusukkeessa on useita lehtiä ja selvästi näkyviä juuria. Hyvin pieniä poikasia ei kannata irrottaa kiireessä. Emokasvista liian aikaisin erotettu taimi kasvaa hitaasti ja reagoi herkemmin veden laadun muutoksiin. Vahva taimi jatkaa kasvuaan tavallisesti ilman pitkää pysähdystä.

Rönsy katkaistaan puhtailla ja terävillä saksilla emokasvin sekä poikasen välistä. Taimesta ei tarvitse leikata lehtiä tai juuria, jos ne ovat terveitä. Erotettu ruusuke sijoitetaan rauhalliseen ja valoisaan kohtaan. Ensimmäisinä päivinä sitä suojataan voimakkaalta virtaukselta ja äärimmäiseltä auringonpaisteelta.

Lisäämiseen kannattaa valita vain hyväkuntoisia emokasveja. Heikot, ravinnepuutteiset tai tuholaisten vaivaamat yksilöt tuottavat usein pieniä ja epätasaisia taimia. Terve emokasvi muodostaa napakoita sivuruusukkeita tasaisin väliajoin. Runsasta lisääntymistä voidaan edistää lämmöllä, hyvällä valolla ja kohtuullisella ravinnetasolla.

Taimien juurtuminen ja jatkokasvatus

Vaikka vesisalaatti ei juurru pohjaan, uuden taimen on kasvatettava toimiva vedenalainen juuristo. Ensimmäinen merkki onnistuneesta vakiintumisesta on uusien vaaleiden juurenhaarojen muodostuminen. Myös lehtiruusukkeen keskeltä avautuva lehti osoittaa kasvun jatkuvan. Vanhat kuljetusvaurioituneet lehdet voidaan poistaa vasta, kun uusi kasvu on käynnissä.

Nuorille taimille sopii tasainen, kohtalaisen voimakas valo. Liian heikossa valossa lehdet venyvät ja ruusuke jää litteäksi. Liian voimakas valo voi puolestaan kuivattaa tai polttaa äskettäin erotettuja lehtiä. Valon määrää säädetään kasvin ulkonäön ja kasvunopeuden perusteella.

Taimia ei pidä sijoittaa heti täysikasvuisten ruusukkeiden alle. Suuret lehdet varjostavat pieniä kasveja ja kilpailevat tehokkaasti ravinteista. Oma kelluva kasvikehä helpottaa nuorten taimien kehityksen seurantaa. Kun ruusukkeet ovat vahvistuneet, ne voidaan yhdistää muuhun kasvustoon.

Nopea lisääntyminen voi tuottaa enemmän kasveja kuin altaaseen mahtuu. Ylimääräiset yksilöt poistetaan ajoissa ennen kuin ne heikentävät koko kasvustoa. Kasveja ei saa hävittää luonnonvesiin tai viemäriin. Turvallinen hävittäminen ehkäisee lajin tahatonta leviämistä ympäristöön.