Kastelu ja lannoitus muodostavat Borbásinpihlajan ravitsemuksellisen selkärangan, joka mahdollistaa optimaalisen kasvun ja runsaan marjasadon. Vaikka vakiintunut puu sietää jonkin verran kuivuutta, tasainen kosteus on tarpeen erityisesti kukinnan ja hedelmien muodostumisen aikana. Oikeaoppinen ravinteiden hallinta puolestaan varmistaa, että puulla on käytössään kaikki tarvittavat rakennusaineet. Tasapainoinen lähestymistapa estää puuta kasvamasta liian rehevästi mutta heikosti.
Kastelun määrä ja tiheys riippuvat pitkälti vallitsevista sääolosuhteista ja maaperän kyvystä pidättää vettä. Nuoria taimia on kasteltava säännöllisesti ensimmäisten kahden tai kolmen vuoden ajan, jotta niiden juuristo kehittyy syvälle. Vesi tulisi ohjata suoraan juuristoalueelle välttäen lehtien kastelemista, mikä vähentää sienitautien riskiä huomattavasti. Syvälle ulottuva kertakastelu on aina parempi vaihtoehto kuin usein toistuva ja pintapuolinen kastelu.
Lannoituksen ajoitus ja oikeat ravinnemäärät ovat ratkaisevia puun elinvoimaisuuden kannalta. Keväällä, silmujen puhjetessa, puu hyötyy typpipitoisesta lannoitteesta, joka stimuloi uusien versojen ja lehtien kasvua. On kuitenkin vältettävä liiallista typpeä loppukesästä, jotta puu ehtii puutua kunnolla ennen talven tuloa. Luonnonmukaiset lannoitteet, kuten kompostoitu lanta tai hitaasti liukenevat rakeet, tarjoavat pitkäkestoisen ja turvallisen ravinteiden lähteen.
Maaperän analysointi on ammattimainen tapa varmistaa, ettei puu kärsi hivenaineiden puutteesta tai maaperän happamuudesta. Borbásinpihlaja viihtyy parhaiten lievästi happamassa tai neutraalissa maassa, jossa magnesiumin ja kaliumin suhde on tasapainossa. Jos huomaat lehdissä keltaisuutta suonien välissä, kyseessä voi olla raudan tai magnesiumin puute, joka on helppo korjata täsmälannoituksella. Säännöllinen kalkitus saattaa olla tarpeen, jos maa on luontaisesti hyvin hapanta, mutta se on tehtävä harkiten.
Syyslannoitus on usein aliarvostettu, mutta se on erittäin tärkeä osa pohjoisten alueiden kasvien huoltoa. PK-lannoite, joka sisältää fosforia ja kaliumia mutta ei lainkaan typpeä, auttaa puuta valmistautumaan lepopäivään ja parantaa talvenkestävyyttä. Nämä ravinteet vahvistavat soluseinämiä ja edistävät seuraavan vuoden kukkasilmujen kehitystä jo syksyn aikana. Oikein ajoitettu syyslannoitus varmistaa, että puu herää keväällä täynnä energiaa ja on valmis uuteen kasvukauteen.
