Sitruunapullonharjan istutus ja lisääminen onnistuneesti

Sitruunapullonharjan onnistunut istutus alkaa elinvoimaisen taimen, sopivan ruukun ja ilmavan kasvualustan valinnasta. Koska kasvia viljellään Suomessa tavallisesti ruukussa, juuriston olosuhteisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Hyvä vedenläpäisevyys ehkäisee juurten tukehtumista, mutta kasvualustan täytyy silti pystyä säilyttämään kohtuullisesti kosteutta. Lisääminen onnistuu sekä siemenistä että pistokkaista, vaikka menetelmien nopeus ja taimien ominaisuudet poikkeavat toisistaan.

Istutusajankohta vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti kasvi juurtuu uuteen kasvualustaan. Paras aika on keväällä tai alkukesällä, jolloin valoa on runsaasti ja kasvu on aktiivista. Syksyllä tehty istutus voi jäädä hitaaksi, koska juuriston toiminta vähenee päivän lyhentyessä. Talvella tarpeetonta ruukunvaihtoa vältetään, ellei kasvualusta ole selvästi pilaantunut tai juuristo kärsi märkyydestä.

Kasvin juuria käsitellään istutuksen yhteydessä varovasti. Terveet juuret ovat vaaleita tai vaaleanruskeita, kiinteitä ja haaroittuneita. Mustat, pehmeät tai epämiellyttävältä haisevat juuret leikataan pois puhtaalla työvälineellä. Juuriston voimakasta repimistä vältetään, sillä hienojen juurten vaurioituminen hidastaa vedenottoa.

Istutuksen jälkeen kasvi tarvitsee tasaiset olosuhteet juurtumisen käynnistämiseksi. Ruukku sijoitetaan kirkkaaseen valoon, mutta aivan voimakkainta keskipäivän paahdetta voidaan aluksi välttää. Kasvualusta pidetään kevyesti kosteana ilman jatkuvaa märkyyttä. Lannoitusta ei aloiteta heti, sillä tuoreessa mullassa on yleensä riittävästi ravinteita ensimmäisiksi viikoiksi.

Ruukun ja kasvualustan valinta

Sopivan ruukun on oltava vain hieman vanhaa juuripaakkua suurempi. Liian suuri astia sisältää paljon juurettomaksi jäävää multaa, joka kuivuu hitaasti ja voi muuttua hapettomaksi. Ruukun pohjassa tarvitaan useita toimivia vedenpoistoaukkoja. Jos kasvi sijoitetaan koristeelliseen suojaruukkuun, sisäruukun alle ei saa jäädä seisovaa vettä.

Saviruukku haihduttaa vettä seinämiensä kautta ja sopii erityisesti helposti liikakasteltaville kasveille. Muoviruukku puolestaan on kevyt ja säilyttää kosteuden pidempään. Korkea sitruunapullonharja tarvitsee vakaan ruukun, joka ei kaadu tuulessa tai latvuksen painosta. Tarvittaessa ruukun pohjalle voidaan lisätä painoa, kunhan vedenpoisto säilyy esteettömänä.

Kasvualustan voi valmistaa sekoittamalla laadukasta ruukkumultaa, perliittiä ja karkeaa hiekkaa. Myös hienorakenteinen kaarna tai kookoskuitu parantaa ilmavuutta ja auttaa rakennetta säilymään pidempään. Seoksen tulisi kostua tasaisesti mutta päästää ylimääräinen vesi nopeasti läpi. Turvetta sisältävä kasvualusta ei saa päästä kuivumaan täysin, koska kuiva turve imee vettä uudelleen hitaasti.

Lievästi hapan kasvualusta edistää monien hivenravinteiden saatavuutta. Erittäin kalkkipitoinen multa voi aiheuttaa nuorten lehtien vaalenemista. Jos kasteluvesi on kovaa, kasvualustan pH-arvoa kannattaa seurata erityisesti vanhoissa ruukuissa. Pintamullan vaihtaminen ja sadeveden käyttäminen voivat hidastaa kalkin kertymistä.

Istuttaminen ja ruukunvaihto

Ennen ruukunvaihtoa kasvi kastellaan kevyesti, jotta juuripaakku pysyy koossa mutta ei ole läpimärkä. Uuden ruukun pohjalle lisätään ohut kerros kasvualustaa. Kasvi asetetaan samaan istutussyvyyteen kuin vanhassa ruukussa. Rungon tyveä ei peitetä liian syvälle, koska jatkuva kosteus voi vaurioittaa kuorta.

Juuripaakun reunoja voidaan avata varovasti, jos juuret kiertävät tiukasti ruukun sisäpintaa. Paksuja, terveitä juuria ei kuitenkaan katkaista tarpeettomasti. Tiheä juurimatto voidaan löysätä sormin tai tehdä siihen muutama matala viilto puhtaalla veitsellä. Tämä kannustaa juuria kasvamaan uuteen multaan vanhan kehän sijasta.

Kasvualusta lisätään juuripaakun ympärille vähitellen. Ruukkua napautetaan kevyesti, jotta multa asettuu juurten väliin ilman voimakasta tiivistämistä. Yläreunaan jätetään kasteluvara, jotta vesi ei valu heti ruukun yli. Istutuksen lopuksi kasvualusta kastellaan tasaisesti ja ylimääräisen veden annetaan poistua.

Vastikään istutettu kasvi suojataan muutaman päivän ajan voimakkaalta tuulelta ja paahtavalta auringolta. Lehtien lievä nuutuminen voi johtua juuriston tilapäisestä stressistä. Kasvia ei kuitenkaan pidä yrittää elvyttää jatkuvalla kastelulla, jos multa on jo kosteaa. Kun juuret alkavat toimia normaalisti, versojen jäntevyys ja uuden kasvun muodostuminen palautuvat.

Lisääminen pistokkaista

Pistokaslisäys säilyttää emokasvin ominaisuudet paremmin kuin siemenlisäys. Sopiva pistokas otetaan terveestä, tuholaisettomasta ja voimakkaasti kasvavasta kasvista. Paras materiaali on puolipuutunut verso, joka ei ole aivan pehmeä mutta taipuu vielä hieman. Pistokkaan pituudeksi riittää yleensä noin kahdeksan–kaksitoista senttimetriä.

Pistokkaan alaosasta poistetaan lehdet, jotta niitä ei jää kasvualustan sisään. Leikkauspinta tehdään terävällä ja puhtaalla veitsellä juuri nivelkohdan alapuolelta. Juuristumishormoni voi nopeuttaa juurten muodostumista, mutta se ei ole välttämätön. Liian suuri hormonimäärä voi jopa vaurioittaa pistokkaan tyveä.

Juurrutusalustaksi sopii ilmava ja vähäravinteinen seos, jossa on esimerkiksi perliittiä ja hienoa kylvömultaa. Pistokas asetetaan alustaan niin, että ainakin yksi lehdistä puhdistettu nivel jää pinnan alle. Kasvualusta kostutetaan tasaisesti, mutta sitä ei lioteta vedellä. Ruukku peitetään tarvittaessa läpinäkyvällä kuvulla, joka pitää ilmankosteuden korkeana.

Pistokkaat tarvitsevat kirkasta hajavaloa ja tasaista lämpöä. Suora aurinko muovikuvun alla voi nostaa lämpötilan nopeasti haitallisen korkeaksi. Kuvun sisäpuolelle kertynyttä liiallista kosteutta vähennetään päivittäisellä tuuletuksella. Juuristuminen voi kestää useita viikkoja, ja onnistuminen varmistetaan vasta uuden kasvun alkaessa.

Lisääminen siemenistä ja nuorten taimien hoito

Siemenlisäys tuottaa usein keskenään hieman erilaisia taimia. Se sopii hyvin silloin, kun tavoitteena on kasvattaa useita yksilöitä eikä täysin samanlainen kukinta ole välttämätön. Kypsät siemenkodat voivat säilyä oksilla pitkään ennen avautumistaan. Siemenet ovat pieniä, joten niiden käsittelyssä tarvitaan huolellisuutta.

Siemenet kylvetään hienojakoisen ja ilmavan kylvöalustan pinnalle. Niitä ei peitetä paksulla multakerroksella, sillä pienet siemenet tarvitsevat valoa ja tasaista kosteutta. Alusta sumutetaan varovasti, jotta siemenet eivät huuhtoudu yhteen paikkaan. Kylvös voidaan peittää läpinäkyvällä kannella kosteuden säilyttämiseksi.

Itämisen aikana lämpötila pidetään tasaisena ja kylvös sijoitetaan valoisaan paikkaan ilman suoraa paahtavaa aurinkoa. Alustan kuivuminen voi tuhota juuri itävät siemenet nopeasti. Liiallinen märkyys puolestaan lisää taimipoltteen vaaraa. Päivittäinen lyhyt tuuletus parantaa ilman vaihtumista ja vahvistaa taimia.

Taimet koulitaan omiin ruukkuihinsa, kun niille on kehittynyt useita varsinaisia lehtiä. Siirrossa pidetään kiinni lehdestä eikä hauraasta varresta. Nuoret kasvit totutetaan vähitellen kuivempaan huoneilmaan ja voimakkaampaan valoon. Kukintaa voidaan joutua odottamaan useita vuosia, koska siementaimen on ensin saavutettava riittävä koko ja kehitysvaihe.