Ruotsinköynnöskuusaman istutus ja lisääminen

Uuden ruotsinköynnöskuusaman tuominen puutarhaan alkaa aina huolellisella istutuspaikan valinnalla ja maan esivalmistelulla. Oikein valittu kasvupaikka takaa taimelle parhaat mahdolliset lähtökohdat nopeaan juurtumiseen ja vahvaan alkuun. Istutusprosessin laiminlyönti voi johtaa taimen hitaaseen kasvuun tai jopa sen kuivumiseen ensimmäisen vuoden aikana. Tässä luvussa perehdytään siihen, miten luodaan täydellinen perusta tälle upealle kiipeilevälle pensaalle.

Istutuspaikan maaperän tulee olla syvää, sillä kasvin juuristo pyrkii hakeutumaan syvälle maahan kosteuden perässä. Savinen ja tiivis maa vaatii aina reilusti hiekan ja kompostin lisäämistä rakenteen parantamiseksi. Liian hiekkainen maa puolestaan tarvitsee savea ja humusta, jotta se pystyy pidättämään vettä riittävästi. Maan muokkaus kannattaa tehdä laajalta alueelta, ei vain pienen istutuskuopan kokoiselta osalta.

Ennen istutusta on hyvä puhdistaa alue kokonaan monivuotisista rikkaruohoista, kuten vuohenputkesta ja juolavehnästä. Rikkaruohot kilpailevat herkästi nuoren taimen kanssa samoista ravinteista ja vedestä maaperässä. Maan kääntäminen lapiolla ja juurien huolellinen poistaminen käsin on tehokkain keino tässä vaiheessa. Puhtaan alustan luominen helpottaa jatkohoitoa merkittävästi ja antaa taimelle rauhan kasvaa.

Istutuskuopan koko tulisi olla vähintään kaksi kertaa taimen ruukun kokoinen sekä leveys- että syvyyssuunnassa. Kuopan pohja on hyvä rikkoa lapiolla, jotta juuret löytävät tiensä helpommin syvempiin maakerroksiin. Kuopan pohjalle voi laittaa pienen kerroksen kompostia sekoitettuna tavalliseen puutarhamultiin. Tämän esivalmistelun jälkeen maa on valmis ottamaan vastaan uuden asukkaansa.

Istutusprosessi vaihe vaiheelta puutarhassa

Kun istutuskuoppa on valmis, itse taimi on valmisteltava huolellisesti ennen maahan asettamista. Taimiruukku kannattaa upottaa vesiämpäriin noin puoleksi tunniksi, kunnes ilmakuplien tulo lakkaa kokonaan. Tämä varmistaa, että paakku on läpikotaisin kostea ja valmis siirtoistutukseen ilman kuivumisen riskiä. Kuiva juuripaakku hylkii vettä istutuksen jälkeen, mikä voi olla kohtalokasta kasville.

Taimi poistetaan varovasti ruukustaan, ja sen juuristoa tarkastellaan mahdollisten kiertojuurien varalta. Jos juuret ovat kiertyneet tiiviiksi matoksi ruukun pohjalle, niitä on syytä varovasti availla sormin. Tämä stimuloi uusien juurten kasvua sivuille ja estää juuriston jäämisen suppeaksi. Vaurioituneet tai mädäntyneet juurenpätkät leikataan pois puhtailla saksilla ennen istutusta.

Taimi asetetaan kuoppaan siten, että juuripaakun yläpinta jää hieman maanpinnan alapuolelle, noin muutaman senttimetrin syvyyteen. Tämä syvempi istutus suojaa kasvin tyveä ja edistää uusien versojen nousemista suoraan maasta. Kuoppa täytetään hyvällä mullalla, jota tiivistetään kevyesti käsin taimen ympäriltä ilmataskujen poistamiseksi. Liian kova polkeminen voi kuitenkin tiivistää maan liikaa ja vahingoittaa herkkää juuristoa.

Istutuksen jälkeen taimi kastellaan erittäin runsaasti, jotta maa asettuu tiiviisti juurten ympärille. Ensimmäisen kastelun jälkeen maapinta saattaa painua, jolloin siihen lisätään vielä hieman multaa. Lopuksi taimen ympärille levitetään katekerros, joka pitää kosteuden maassa ja suojaa pintaa kuivumiselta. Tämän jälkeen alkaa säännöllinen seuranta, kunnes taimi osoittaa selviä kasvun merkkejä.

Lisääminen puutuneista ja vihreistä pistokkaista

Ruotsinköynnöskuusaman lisääminen pistokkaista on erittäin suosittu ja tehokas tapa saada uusia kasveja puutarhaan. Vihreät kesäpistokkaat otetaan puolivakiintuneista versoista keskikesällä, kun kasvu on kiivaimmillaan. Pistokkaan pituuden tulisi olla noin kymmenen senttimetriä, ja siinä pitää olla vähintään kaksi lehtiparia. Alimmat lehdet poistetaan kokonaan, jotta ne eivät mätäne joutuessaan kosketuksiin mullan kanssa.

Pistokkaat istutetaan kuohkeaan ja hiekkapitoiseen kylvömultaan, jota pidetään jatkuvasti tasaisen kosteana. Juurtumista voidaan edistää käyttämällä juurrutushormonia, vaikka se ei olekaan välttämätöntä tämän kasvin kohdalla. Ruukut kannattaa peittää muovipussilla tai laittaa minikasvihuoneeseen korkean ilmankosteuden ylläpitämiseksi. Pistokkaita pidetään valoisassa paikassa, mutta suoralta ja polttavalta auringonpaisteelta suojattuna.

Puutuneet talvipistokkaat otetaan puolestaan myöhään syksyllä tai varhain keväällä, kun kasvi on lepotilassa. Nämä pistokkaat ovat paksumpia ja ne leikataan edellisen vuoden kasvusta noin kahdenkymmenen senttimetrin pituisiksi. Ne voidaan pistää suoraan maahan suojaisaan paikkaan tai säilyttää hiekassa kellarissa kevääseen saakka. Talvipistokkaiden juurtuminen vie enemmän aikaa, mutta ne vaativat vähemmän päivittäistä seurantaa.

Juurtumisen alkamisen huomaa usein siitä, että pistokkaaseen alkaa kehittyä uusia pieniä lehtiä ja versoja. Tässä vaiheessa muovipeite voidaan poistaa vähitellen, jotta kasvi tottuu kuivemman huoneilman olosuhteisiin. Nuoret taimet kannattaa kasvattaa ruukuissa ensimmäisen vuoden ajan ennen niiden siirtämistä lopulliselle kasvupaikalleen. Tämä menetelmä säilyttää emokasvin ominaisuudet täydellisesti ja tuottaa terveitä jälkeläisiä.

Lisääminen taivukkailla ja siementen avulla

Taivuttaminen eli taivukkaiden käyttö on luonnollisin ja helpoin tapa lisätä tätä köynnöstä ilman suuria riskejä. Siinä valitaan pitkä ja joustava verso, joka yltää helposti maahan asti emokasvin vierellä. Verson keskiosasta poistetaan lehdet, ja kuorta viilletään kevyesti alapuolelta juurtumisen stimuloimiseksi tästä kohdasta. Tämä käsitelty kohta painetaan maahan ja kiinnitetään tiukasti esimerkiksi metallisella sinkilällä tai kivellä.

Maahan painettu kohta peitetään hyvällä mullalla, ja sitä kastellaan säännöllisesti pitkin kesää kosteuden takaamiseksi. Koska verso saa edelleen ravintoa emokasvilta, epäonnistumisen riski on erittäin pieni verrattuna pistokkaisiin. Syksyyn mennessä maanalainen osa on yleensä kasvattanut oman riittävän vahvan juuriston. Seuraavana keväänä uusi taimi voidaan katkaista irti emokasvista ja siirtää omalle paikalleen.

Siemenistä lisääminen on puolestaan pitkäjänteisempää työtä, jota käytetään lähinnä silloin, kun halutaan kasvattaa suuria määriä. Punaiset marjat kerätään syksyllä, kun ne ovat täysin kypsiä ja pehmeitä. Siemenet puhdistetaan huolellisesti marjalihasta, sillä hedelmäliha sisältää itämistä estäviä aineita. Puhdistetut siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn eli stratifioinnin itääkseen, sillä ne ovat tottuneet talven kylmyyteen.

Kylväminen tapahtuu syksyllä suoraan ulos laatikoihin tai keväällä jääkaappikäsittelyn jälkeen sisätiloissa. Itäminen voi olla epätasaista ja viedä useita kuukausia, joten kärsivällisyyttä tarvitaan tässä menetelmässä paljon. Siementaimet ovat yksilöllisiä, eivätkä ne välttämättä ole täysin samanlaisia kuin emokasvinsa. Tämä tekee siemenkasvatuksesta jännittävää puutarhurille, joka etsii uusia muunnelmia.