Punaisen eskallonian talvetus Suomen olosuhteissa

Punaisen eskallonian talvetus vaatii Suomessa huolellista suunnittelua, sillä kasvi ei kestä pitkäkestoista kovaa pakkasta samalla tavoin kuin täysin talvenkestävät koristepensaat. Avomaalla menestyminen on mahdollista lähinnä erittäin suojaisissa ja lämpimissä pienilmastoissa, ja silloinkin versovaurioita voi esiintyä ankarina talvina. Ruukussa kasvatettu pensas on turvallisinta siirtää pakkasettomaan talvetustilaan. Onnistunut talvetus perustuu viileyteen, kohtuulliseen valoon, maltilliseen kasteluun ja hyvään ilmanvaihtoon.

Talveen valmistautuminen alkaa jo loppukesällä, jolloin typpilannoitus lopetetaan. Kasvin on saatava hidastaa kasvuaan ja vahvistaa uudet versot ennen pakkasia. Liian voimakkaasti kasvava, pehmeä versosto vaurioituu helposti jo ensimmäisissä kylmissä öissä. Kastelua jatketaan silti kohtuullisesti, jotta kasvi ei joudu kuivuusstressiin ennen talvea.

Avomaalla juuristo on usein kasvin herkin osa etenkin lumettomina pakkasjaksoina. Maan pinnalle levitettävä ilmava kate hidastaa routaantumista ja tasaa lämpötilan vaihteluita. Paksu suoja asetetaan vasta maan viilennyttyä, jotta jyrsijät eivät hakeudu liian aikaisin lämpimään katteeseen. Märkää ja tiivistä lehtimassaa ei saa kasata suoraan versojen tyvelle.

Talvetuksen onnistumista ei arvioida vain sillä perusteella, säilyvätkö kaikki lehdet vihreinä. Osa lehdistä voi kellastua ja pudota viileässä talvetuksessa ilman, että kasvi kuolee. Tärkeintä on, että versot ja juuristo pysyvät elävinä. Keväällä elinvoimainen kasvi muodostaa uusia silmuja, vaikka talven jälkeen ulkonäkö olisi hetkellisesti vaatimaton.

Avomaalla kasvavan pensaan suojaaminen

Avomaakasvatuksessa punainen eskallonia sijoitetaan rakennuksen lämpimälle seinustalle tai muuhun suojaisaan kohtaan. Maaperän on läpäistävä talvisateet nopeasti, sillä kylmä ja märkä yhdistelmä vaurioittaa juuria. Istutusalue voidaan muotoilla hieman koholle ympäröivästä maanpinnasta. Näin sulamis- ja sadevedet eivät jää seisomaan juuristoalueelle.

Juuristo suojataan kuivilla lehdillä, kuorikatteella, oljella tai havuilla. Suojakerros levitetään laajalle alueelle pensaan ympärille, koska juuret ulottuvat versojen tyveä kauemmas. Katetta ei paineta tiiviiksi, vaan sen tulee sisältää eristävää ilmaa. Päällimmäiset havut auttavat pitämään kevyen materiaalin paikallaan tuulisessa säässä.

Versosto voidaan ympäröidä harvalla juuttikankaalla tai varjostusverkolla. Suojan tarkoituksena on vähentää tuulen ja kevätauringon kuivattavaa vaikutusta, ei muodostaa lämmintä ilmatiivistä koteloa. Muovikalvo ei sovi suoraan kasvin ympärille, koska sen alle tiivistyy kosteutta. Märät lehdet ja versot altistuvat homeelle sekä lämpötilan voimakkaille vaihteluille.

Lumi toimii hyvänä eristeenä, mutta raskas märkä lumi voi taivuttaa ja katkoa versoja. Pensaan oksat voidaan sitoa kevyesti yhteen ennen lumisateita. Sidonta ei saa olla niin tiukka, että ilma ei pääse kiertämään tai kuori vaurioituu. Raskaat lumipaakut poistetaan varovasti nostamalla eikä jäätyneitä oksia ravistella voimakkaasti.

Ruukkukasvin siirtäminen talvetustilaan

Ruukkueskallonia siirretään suojaan ennen kuin juuripaakku jäätyy läpikotaisin. Lyhyet, lievät yöpakkaset voivat auttaa kasvia siirtymään lepotilaan, jos ruukku ja juuristo eivät pääse vaurioitumaan. Kasvia ei tarvitse tuoda lämpimään sisätilaan heti ensimmäisen viileän yön jälkeen. Liian aikainen siirto lämpöön voi pitkittää kasvua ja lisätä tuholaisriskiä.

Ennen siirtämistä kasvi tarkastetaan huolellisesti tuholaisten ja tautien varalta. Kuolleet lehdet, rikkakasvit ja kasvualustan pinnalle kertyneet kasvijätteet poistetaan. Pensas voidaan pestä kevyesti vedellä, mutta lehdistön annetaan kuivua ennen sisälle viemistä. Tarvittaessa kasvi pidetään erillään muista talvetettavista kasveista ensimmäisten viikkojen ajan.

Sopiva talvetustila on valoisa, viileä ja pakkaseton. Lämpötila voi olla suunnilleen kahden ja kymmenen lämpöasteen välillä, kunhan se pysyy melko tasaisena. Hyvin lämpimässä huoneessa kasvi jatkaa kasvuaan, mutta talven vähäinen valo tuottaa heikkoja ja venyneitä versoja. Täysin pimeässä tilassa ikivihreä lehdistö puolestaan kärsii nopeasti.

Ruukku asetetaan eristävälle alustalle eikä suoraan kylmälle betonilattialle. Astian ympärille voidaan kietoa hengittävää eristemateriaalia, jos lämpötila laskee ajoittain lähelle nollaa. Ruukkua ei suljeta ilmatiiviiseen muoviin. Juuriston suojaamisen lisäksi on huolehdittava siitä, että ylimääräinen kasteluvesi pääsee poistum