Peurankellon istutus ja lisäys onnistuneesti

Peurankellon istutus onnistuu parhaiten, kun kasvupaikka valmistellaan huolellisesti jo ennen taimen viemistä maahan. Tämä perenna ei ole vaativa, mutta se hyötyy selvästi ilmavasta kasvualustasta, riittävästä valosta ja hyvästä juurtumisrauhasta. Istutuksessa tärkeintä on välttää liian syvää istutusta ja liian märkää maata, sillä ne heikentävät kasvin alkukehitystä. Kun perusasiat tehdään oikein, peurankello juurtuu vahvasti ja muodostaa vuosien mittaan näyttävän kukkivan kasvuston.

Istutuspaikan valinta ja valmistelu

Peurankello kannattaa istuttaa paikkaan, jossa se saa runsaasti valoa mutta ei välttämättä koko päivän kovinta paahdetta. Aurinkoinen kasvupaikka lisää kukintaa ja pitää varret ryhdikkäinä. Kevyt puolivarjo sopii hyvin etenkin kuivilla pihoilla, joissa keskipäivän aurinko voi rasittaa nuoria taimia. Liian varjoisa paikka johtaa usein harvaan kukintaan ja venyvään kasvutapaan.

Maa valmistellaan poistamalla monivuotiset rikkakasvit mahdollisimman tarkasti. Juolavehnä, vuohenputki ja muut sitkeät kilpailijat ovat hankalia poistaa myöhemmin perennan seasta. Maan kuohkeuttaminen parantaa juurten kasvua ja veden imeytymistä. Samalla voidaan lisätä maltillisesti kompostia, jos maa on köyhää tai rakenteeltaan heikkoa.

Istutusalueen tulee olla läpäisevä, sillä peurankello ei viihdy seisovassa vedessä. Jos kasvupaikka on savinen, sitä voidaan parantaa karkealla hiekalla, hienolla soralla ja kompostilla. Pelkkä hiekan lisääminen raskaaseen saveen ei aina riitä, jos rakenne jää tiiviiksi. Siksi maanparannus kannattaa tehdä koko istutusalueelle eikä vain pieneen istutuskuoppaan.

Hyvä istutuspaikka tukee myös ilmankiertoa. Tiiviisti rakennettujen seinustojen tai pensaiden väliin jäävä kostea ilma lisää lehtitautien riskiä. Avoin mutta suojaisa paikka on usein paras ratkaisu. Siinä kasvi saa valoa, mutta voimakas tuuli ei kuivata taimia liikaa heti istutuksen jälkeen.

Taimen istuttaminen

Peurankello voidaan istuttaa keväällä tai alkusyksyllä. Kevätistutus antaa taimelle koko kasvukauden aikaa juurtua ennen talvea. Alkusyksyn istutus onnistuu myös hyvin, jos maa on lämmin ja kosteutta on riittävästi. Myöhään syksyllä istutettu taimi ei välttämättä ehdi juurtua kunnolla ennen pakkasia.

Taimi kastellaan perusteellisesti ennen istutusta, jotta juuripaakku kostuu tasaisesti. Kuiva juuripaakku imee vettä huonosti maahan istuttamisen jälkeen. Istutuskuopan tulee olla hieman juuripaakkua leveämpi, jotta ympäröivä maa on kuohkeaa. Taimi asetetaan samaan syvyyteen kuin se on kasvanut ruukussa.

Liian syvä istutus voi aiheuttaa tyven mätänemistä ja hidastaa kasvua. Juurenniska jätetään maanpinnan tasolle, eikä multaa kasata paksusti versojen ympärille. Maa tiivistetään kevyesti käsin, jotta juuret saavat kosketuksen kasvualustaan. Lopuksi kastellaan hitaasti ja perusteellisesti.

Istutusväli valitaan käyttötarkoituksen mukaan, mutta liian tiheää istutusta kannattaa välttää. Peurankello tarvitsee tilaa lehdistölle, kukkavarsille ja ilmankierrolle. Ryhmäistutuksessa taimien väli voi olla kohtuullinen, jotta kasvusto sulkeutuu kauniisti muutamassa vuodessa. Jos istutus on alusta asti liian tiivis, kasvit kilpailevat nopeasti vedestä ja valosta.

Jakaminen lisäysmenetelmänä

Jakaminen on varmin tapa lisätä peurankelloa, koska uudet taimet säilyttävät emokasvin ominaisuudet. Se sopii erityisesti silloin, kun vanha kasvusto on kasvanut suureksi tai alkanut harventua keskeltä. Jakaminen virkistää kasvia ja antaa samalla uusia taimia toisiin istutuspaikkoihin. Menetelmä on käytännöllinen myös kotipuutarhurille, koska se ei vaadi erityisvälineitä.

Paras aika jakamiseen on keväällä, kun uudet versot ovat vasta nousemassa. Myös alkusyksy sopii, jos sää on kostea eikä helle enää rasita taimia. Kasvusto nostetaan maasta mahdollisimman suurella juuripaakulla. Terävä lapio tai puutarhaveitsi helpottaa jakamista, jos juurakko on tiivis.

Jokaisessa jakopalassa tulee olla terveitä juuria ja useita kasvusilmuja. Liian pienet palat kuivuvat helposti ja lähtevät hitaasti kasvuun. Heikot, lahonneet tai keskeltä puutuneet osat poistetaan. Elinvoimaisimmat reunapalat ovat yleensä parhaita uudelleenistutettaviksi.

Jaetut taimet istutetaan heti valmisteltuun maahan. Juuret eivät saa kuivua jakamisen aikana, joten työ kannattaa tehdä varjoisalla säällä tai pitää palat kostealla kankaalla peitettyinä. Istutuksen jälkeen maa kastellaan huolellisesti. Ensimmäisten viikkojen aikana tasainen kosteus ratkaisee, kuinka nopeasti jakopalat juurtuvat.

Siemenlisäys ja taimien jatkokasvatus

Peurankelloa voidaan lisätä myös siemenistä, jos halutaan suurempi määrä taimia. Siemenlisäys on hitaampi kuin jakaminen, mutta se sopii hyvin luonnonmukaisiin istutuksiin ja laajoihin perennaryhmiin. Siemenistä kasvatetut taimet voivat vaihdella hieman kasvutavaltaan ja kukinnan voimakkuudeltaan. Tämä vaihtelu voi olla etu, jos tavoitteena on luonnollinen ja elävä istutus.

Siemenet kylvetään kevyesti kosteaan kylvömultaan. Niitä ei pidä peittää liian paksulla multakerroksella, koska pienet siemenet tarvitsevat usein valoa ja tasaista kosteutta itääkseen hyvin. Kylvös pidetään kosteana mutta ei märkänä. Liika märkyys voi aiheuttaa taimipoltetta ja heikentää itävyyttä.

Taimet koulitaan, kun ne ovat riittävän suuria käsiteltäviksi. Jokainen taimi siirretään omaan pieneen ruukkuun tai väljemmälle kasvatusalustalle. Kasvatuksessa tarvitaan valoa, ilmavuutta ja maltillista kastelua. Liian lämpimässä ja hämärässä taimet venyvät helposti.

Ulos istutettavat taimet karaistaan vähitellen ennen lopullista istutusta. Karaistus totuttaa ne tuuleen, viileämpiin öihin ja suorempaan auringonvaloon. Ensimmäisen vuoden taimet voivat keskittyä juurtumiseen eivätkä aina kuki runsaasti heti. Kun juuristo vahvistuu, kasvi alkaa yleensä näyttää todellisen kukintapotentiaalinsa seuraavina vuosina.