Kellokuusaman istutus ja lisääminen onnistuvat huolellisella ajoituksella

Kellokuusaman istutus kannattaa nähdä pitkän aikavälin päätöksenä, sillä pensas kehittyy parhaimmilleen vasta, kun sen juuristo ja oksisto ovat saaneet rauhassa vahvistua. Oikea paikka, riittävä istutusväli ja hyvin valmisteltu kasvualusta vaikuttavat enemmän kuin yksittäinen hoitotoimi myöhemmin. Lisääminen onnistuu kotipuutarhassa erityisesti pistokkaista ja taivukkaista, kun työ tehdään oikeaan aikaan. Taimen alkuvaiheessa tasainen kosteus, varovainen käsittely ja kärsivällisyys ratkaisevat onnistumisen.

Istutuspaikan valinta ennen taimihankintaa

Kellokuusamalle valitaan paikka, jossa se saa runsaasti valoa ja suojaa kylmiltä tuulilta. Aurinkoinen kasvupaikka vahvistaa kukintaa ja auttaa versoja tuleentumaan ennen talvea. Kevyt puolivarjo voi olla mahdollinen, jos valo on hajavaloa eikä paikka ole kolea. Syvä varjo on kuitenkin selvä riski sekä kukinnalle että kasvutavalle.

Taimen lopullinen koko on otettava huomioon ennen istutusta. Kellokuusama tarvitsee tilaa sekä korkeussuunnassa että leveyssuunnassa. Liian lähelle käytävää, seinää tai toista pensasta sijoitettu taimi vaatii myöhemmin turhaa leikkaamista. Kun väliä jätetään riittävästi, pensas saa säilyttää luonnollisen kaarevan muotonsa.

Maaperän tulee olla vettä läpäisevä mutta ei karu. Jos kasvualusta on hyvin hiekkainen, siihen lisätään kompostia ja multavaa ainesta. Jos maa on raskasta savea, sitä kuohkeutetaan ja parannetaan rakenteeltaan kestäväksi. Tärkeää on, että vesi ei jää seisomaan juuriston ympärille.

Istutuspaikkaa arvioidaan myös talven näkökulmasta. Avoin ja tuulinen rinne voi kuivattaa versoja, vaikka kesällä paikka näyttäisi sopivalta. Matala painanne voi puolestaan kerätä kylmää ilmaa ja keväthalloja. Pieni mikroilmaston ero voi ratkaista, kukkiiko pensas runsaasti vai kärsiikö se toistuvasti vaurioista.

Istutustyön käytännön vaiheet

Paras istutusaika on keväällä maan lämmettyä tai syksyllä hyvissä ajoin ennen pysyvää routaa. Astiataimia voidaan istuttaa laajemmalla aikavälillä, jos kastelusta huolehditaan. Paljasjuuriset taimet tarvitsevat tarkemman ajoituksen ja nopean istutuksen. Kuivumaan päässyt juuristo heikentää kasvuunlähtöä merkittävästi.

Istutuskuoppa tehdään selvästi juuripaakkua leveämmäksi. Kuopan ei tarvitse olla kohtuuttoman syvä, mutta sen pohjan ja reunojen on oltava kuohkeat. Tiiviiseen seinämään jätetty kuoppa voi toimia kuin ruukku, johon vesi kerääntyy. Siksi ympäröivä maa rikotaan niin, että juuret pääsevät kasvamaan ulospäin.

Taimi istutetaan samaan syvyyteen kuin se on kasvanut taimistolla tai ruukussa. Liian syvä istutus voi haitata tyven ilmavuutta ja lisätä lahoamisen riskiä. Liian pinnallinen istutus taas altistaa juuripaakun kuivumiselle. Istutuksen jälkeen maa tiivistetään kevyesti käsin tai jalalla, mutta sitä ei poljeta kovaksi.

Ensimmäinen kastelu tehdään perusteellisesti. Veden tarkoitus on paitsi kostuttaa maa myös asettaa multa juurten ympärille. Kastelun jälkeen maan pinta voidaan kattaa ohuella orgaanisella katteella. Kate vähentää haihtumista ja auttaa nuorta tainta selviytymään ensimmäisestä kasvukaudesta.

Lisääminen pistokkaista

Kellokuusamaa voidaan lisätä puolipuutuneista pistokkaista keskikesällä. Pistokkaaksi valitaan terve, vahva verso, joka ei ole liian pehmeä eikä täysin puutunut. Sopiva pistokas on yleensä lyhyt versonpätkä, jossa on muutama lehtipari. Alimmat lehdet poistetaan, jotta pistokas voidaan työntää kasvualustaan ilman lehtien mätänemistä.

Kasvualustan tulee olla ilmava ja tasaisesti kostea. Se voi koostua esimerkiksi kylvömullan ja karkean hiekan tai perliitin seoksesta. Liian ravinteikas ja märkä alusta lisää pistokkaan mätänemisriskiä. Juurtumisvaiheessa tärkeintä on kosteus, happi ja tasainen lämpö.

Pistokkaat asetetaan valoisaan mutta suoralta paahteelta suojattuun paikkaan. Läpinäkyvä kansi tai muovihuppu voi auttaa kosteuden säilyttämisessä. Huppua on kuitenkin tuuletettava säännöllisesti, jotta ilma ei seiso liikaa. Homeen ilmaantuminen kertoo yleensä liiallisesta kosteudesta tai heikosta ilmanvaihdosta.

Juurtuminen vie aikaa, eikä pistokkaita kannata nykiä tarkastuksen vuoksi. Uusi kasvu on usein parempi merkki juurtumisesta kuin vastus vedettäessä. Kun juuret ovat kehittyneet, taimet totutetaan vähitellen kuivempaan ilmaan. Nuoret taimet talvetetaan suojaisesti ennen lopullista istutusta puutarhaan.

Lisääminen taivukkaista ja taimien jatkokasvatus

Taivukaslisäys on kotipuutarhurille varma ja lempeä menetelmä. Siinä matalalla kasvava verso taivutetaan maahan ja kiinnitetään niin, että osa versosta peittyy multaan. Maan alle jäävään kohtaan voidaan tehdä pieni pintanaarmu juurtumisen edistämiseksi. Verson kärki jätetään näkyviin ja sidotaan tarvittaessa pieneen tukeen.

Taivukkaan juurtuminen voi kestää koko kasvukauden tai pidempään. Mullan on pysyttävä tasaisen kosteana, mutta ei märkänä. Emokasvi ruokkii taivukasta, joten menetelmä on pistokasta vähemmän riskialtis. Juurtunut taivukas irrotetaan vasta, kun se selvästi kestää itsenäisenä taimena.

Nuoria kellokuusaman taimia kasvatetaan aluksi suojaisessa paikassa. Pieni taimi kuivuu ja paleltuu helpommin kuin vakiintunut pensas. Ensimmäisen talven aikana ruukkutaimi kannattaa suojata pakkaselta ja vaihtelevalta kosteudelta. Avomaalla kasvava nuori taimi hyötyy kevyestä juuristoalueen katteesta.

Lopulliselle paikalle siirrettäessä taimelle annetaan hyvä alku samalla tavalla kuin taimistosta ostetulle kasville. Kastelu, varjostus kovimmalta paahteelta ja rikkakasvien torjunta ovat tärkeitä ensimmäisinä viikkoina. Nuorta tainta ei saa lannoittaa voimakkaasti, koska sen juuristo on vielä rajallinen. Vahva ja rauhallisesti kasvanut taimi kehittyy yleensä myöhemmin kestävämmäksi pensaaksi.