Costaricanvuohennokan istuttaminen ja lisääminen

Costaricanvuohennokan onnistunut istuttaminen alkaa ilmavasta kasvualustasta, sopivan kokoisesta ruukusta ja terveestä taimesta. Kasvi juurtuu yleensä hyvin lämpimissä oloissa, kun kosteus pidetään tasaisena mutta liiallista märkyyttä vältetään. Lisääminen onnistuu käytännöllisimmin versopistokkaista, jotka säilyttävät emokasvin ominaisuudet. Huolellisesti ajoitettu istutus antaa nuorelle kasville vahvan perustan sekä kasvulle että myöhemmälle kukinnalle.

Istutusajankohta ja taimen valmistelu

Paras istutusaika on keväällä tai alkukesällä, kun päivän pituus kasvaa ja kasvi aloittaa aktiivisen kasvun. Tällöin juuret uusiutuvat nopeasti ja versot pystyvät hyödyntämään lisääntyvän valon. Istutus onnistuu myös muulloin, jos käytössä on lämmin kasvupaikka ja riittävä lisävalo. Talvella tehtävässä istutuksessa liikakastelun riski on kuitenkin selvästi suurempi.

Terveessä taimessa on useita hyvävärisiä lehtiä, napakat versot ja puhdas kasvupiste. Lehtien alapinnat tarkastetaan tuholaisten, munien ja tahmeiden eritteiden varalta. Kasvualusta ei saa haista happamalta tai mädäntyneeltä. Hyvin märkä ja kylmä juuripaakku voi olla merkki heikentyneestä juuristosta.

Ennen istuttamista taimi kastellaan kevyesti, jos juuripaakku on päässyt kuivaksi. Läpeensä märän kasvin uudelleenistuttamista kannattaa siirtää, kunnes kasvualusta on hieman kuivahtanut. Kohtuullisen kostea juuripaakku irtoaa ruukusta ehjänä ja juuret vahingoittuvat vähemmän. Samalla kasvin käsittely on siistimpää ja mullan rakenne helpompi arvioida.

Jos taimi on kuljetettu viileässä, sen annetaan lämmetä rauhassa ennen käsittelyä. Kylmää juuristoa ei pidä kastella runsaasti heti lämpimään tilaan tuomisen jälkeen. Kasvi sijoitetaan ensin vedottomaan paikkaan ja tarkkaillaan muutaman päivän ajan. Näin kuljetusrasitus ei yhdisty välittömästi istutuksen aiheuttamaan stressiin.

Istuttaminen ruukkuun

Uusi ruukku valitaan juuripaakun koon perusteella eikä kasvin latvuksen korkeuden mukaan. Yleensä muutaman senttimetrin suurempi halkaisija riittää tarjoamaan tilaa uudelle juurikasvulle. Liian tilavassa ruukussa kasvualusta kuivuu hitaasti ja juurten ympärille voi syntyä hapeton alue. Pohjareiän on oltava avoin koko kasvukauden ajan.

Ruukku täytetään osittain ilmavalla ja kevyesti kostutetulla kasvualustalla. Taimi asetetaan samaan istutussyvyyteen kuin vanhassa ruukussa. Varren tyveä ei haudata syvälle, koska jatkuva kosteus voi vaurioittaa sitä. Juuripaakun ympärille lisättävä multa painellaan kevyesti ilman voimakasta tiivistämistä.

Istutuksen jälkeen kasvualusta kastellaan niin, että se asettuu juurten ympärille. Ylimääräisen veden annetaan valua kokonaan ruukun pohjasta. Ensimmäisen kastelun tarkoituksena ei ole jättää multaa pitkäksi aikaa vetiseksi. Seuraava kastelu tehdään vasta, kun pintakerros on hieman kuivahtanut.

Vastikään istutettu kasvi asetetaan valoisaan paikkaan ilman kovaa suoraa paahdetta. Lannoittamista ei aloiteta välittömästi, jos käytetty kasvualusta sisältää valmiiksi ravinteita. Juuret tarvitsevat ensin aikaa sopeutua ja kasvaa uuteen multaan. Kevyt uusi kasvu kertoo, että istutus on onnistunut ja normaalia hoitoa voidaan jatkaa.

Lisääminen versopistokkaista

Pistokkaat leikataan terveestä, aktiivisesti kasvavasta emokasvista. Sopiva pistokas on yleensä nuori mutta riittävän napakka verson osa, jossa on useita lehtisolmuja. Hyvin pehmeä kukkiva latva menettää helposti vettä ennen juurtumista. Liian vanha ja puutunut verso puolestaan juurtuu usein hitaammin.

Leikkaus tehdään puhtaalla ja terävällä veitsellä tai saksilla hieman lehtisolmun alapuolelta. Alemmat lehdet poistetaan, jotta ne eivät jää kasvualustan tai veden pinnan alle. Suuret lehdet voidaan tarvittaessa lyhentää haihdunnan vähentämiseksi. Pistokkaaseen jätetään silti tarpeeksi lehtipintaa yhteyttämistä varten.

Pistokas voidaan juurruttaa ilmavassa kylvö- ja taimimullassa, perliittipitoisessa seoksessa tai vedessä. Kasvualustassa juurruttaminen tuottaa usein suoraan multaoloihin sopeutuneita juuria. Vesiastiassa juurten kehitystä on helppo seurata, mutta hennot vesijuuret voivat kärsiä ruukutuksen yhteydessä. Molemmissa menetelmissä lämpö ja tasainen ilmankosteus nopeuttavat juurtumista.

Ruukkuun asetettu pistokas voidaan peittää läpinäkyvällä kuvulla tai rei’itetyllä pussilla. Suoja vähentää haihduntaa, mutta sitä on tuuletettava päivittäin homeen ehkäisemiseksi. Kasvualusta pidetään kevyesti kosteana eikä märkänä. Uusien lehtien tai sivuversojen muodostuminen on yleensä merkki juurtumisen alkamisesta.

Nuorten taimien jatkohoito

Juurtuneen pistokkaan totuttaminen tavalliseen huoneilmaan tehdään vähitellen. Suojakupua avataan aluksi lyhyiksi ajoiksi ja tuuletusta pidennetään muutaman päivän välein. Äkillinen siirto hyvin kosteasta ympäristöstä kuivaan huoneilmaan voi nuuduttaa lehdet. Tasainen totuttaminen vahvistaa lehtien haihdunnan säätelyä.

Kun juuret täyttävät pienen taimipurkin, kasvi siirretään hieman suurempaan ruukkuun. Liian varhainen ruukutus suureen astiaan lisää märän kasvualustan määrää. Nuori taimi kasvaa usein nopeammin, kun ruukun koko suurenee vaiheittain. Jokaisessa ruukussa on oltava hyvä vedenpoisto.

Latvaa voidaan typistää, kun taimessa on useita vahvoja lehtipareja. Typistys ohjaa kasvia haarautumaan ja muodostamaan tuuheamman rakenteen. Leikkausta ei kannata tehdä heti juurtumisen jälkeen, jos kasvi näyttää vielä heikolta. Ensin annetaan juuriston ja uusien lehtien vahvistua.

Lannoitus aloitetaan miedolla annoksella vasta näkyvän kasvun käynnistyttyä. Nuorten juurten korkea suolapitoisuus voi aiheuttaa kärkiä vaurioittavaa stressiä. Kastelun ja valon on oltava tasapainossa, jotta ravinteet voidaan käyttää tehokkaasti. Hyvin hoidettu nuori taimi voi kehittyä kukintakykyiseksi huomattavasti nopeammin kuin ylisuureen ruukkuun istutettu tai liikaa lannoitettu kasvi.