Burkwoodinosmantuksen istutus ja lisääminen onnistuneesti

Burkwoodinosmantuksen istutuksessa tärkeintä on yhdistää lämmin mikroilmasto, hyvin läpäisevä maa ja huolellinen alkuhoito. Pensas ei pidä juuriston häirinnästä, joten istutuspaikka kannattaa valita pitkäaikaista kasvatusta silmällä pitäen. Suomessa kevät on yleensä turvallisin istutusaika, koska kasvi ehtii juurtua ennen ensimmäistä talvea. Lisääminen onnistuu parhaiten pistokkaista tai taivukkaista, mutta juurtuminen vaatii kärsivällisyyttä ja tasaisia olosuhteita.

Istutusajan ja taimen valinta

Astiatamia voidaan periaatteessa istuttaa koko sulan maan ajan, mutta burkwoodinosmantukselle kevätistutus on suositeltavin. Keväällä istutettu taimi saa useita kuukausia aikaa kasvattaa uusia juuria ennen talven kylmyyttä. Syksyllä istutettu yksilö voi jäädä heikosti juurtuneeksi, jos maa viilenee nopeasti. Kuumimpien hellejaksojen aikana istutusta kannattaa välttää tai taimi on varjostettava erityisen huolellisesti.

Hyvä taimi on tasaisesti haaroittunut ja sen lehdet ovat kiinteät, puhtaat ja lajille ominaisen vihreät. Juuripaakun tulisi olla koossa, mutta juurten ei pitäisi muodostaa erittäin tiheää kehää ruukun sisäpinnalle. Mustuneet, pehmeät tai epämiellyttävältä haisevat juuret viittaavat hapettomaan kasvualustaan. Kuivahtanut taimi voi toipua, mutta sen juurtuminen on usein hidasta ja talvenkestävyys tavallista heikompi.

Taimen koko ei yksin ratkaise istutuksen onnistumista. Kohtuullisen kokoinen ja hyväjuurinen kasvi sopeutuu usein nopeammin kuin suuri, pitkään ruukussa kasvanut yksilö. Pienempi taimi on myös helpompi suojata ensimmäisten talvien aikana. Ostettaessa kannattaa kiinnittää huomiota sekä juuriston kuntoon että versojen tuleentuneisuuteen.

Taimi kastellaan perusteellisesti jo ennen istutusta. Kuiva juuripaakku hylkii helposti vettä, jolloin kasteluvesi valuu sen ympäriltä sivuille. Ruukku voidaan upottaa hetkeksi veteen, kunnes ilmakuplien muodostuminen vähenee. Tämän jälkeen ylimääräisen veden annetaan valua pois ennen taimen irrottamista astiasta.

Istutuskuoppa ja oikea istutussyvyys

Istutuskuopan tulisi olla juuripaakkua selvästi leveämpi, mutta ei tarpeettoman syvä. Leveä kuoppa helpottaa uusien juurten kasvua ympäröivään maahan. Pohjaa ei pidä täyttää paksulla kerroksella erittäin ravinteikasta multaa, sillä juuret voivat jäädä kiertämään kuopan sisälle. Maata parannetaan tasaisesti koko tulevalta juuristoalueelta.

Tiiviissä maassa istutusaluetta kannattaa korottaa ympäröivää maanpintaa ylemmäksi. Kohopenkki vähentää veden kertymistä juuristolle syyssateiden ja talvisulannan aikana. Savimaan rakennetta parannetaan karkealla hiekalla, hienolla soralla ja kypsällä kompostilla. Pelkkä pieni hiekkamäärä raskaan saven seassa ei riitä, vaan parannettavan alueen täytyy olla laaja.

Taimi istutetaan samaan syvyyteen kuin se kasvoi ruukussa. Liian syvään istutettu tyvi pysyy kosteana ja altistuu kuorivaurioille sekä sienitaudeille. Liian korkealle jäänyt juuripaakku puolestaan kuivuu helposti. Maan painuminen kastelun jälkeen on otettava huomioon, mutta kasvia ei silti pidä haudata varmuuden vuoksi syvemmälle.

Istutuksen jälkeen maa tiivistetään käsin kevyesti juuripaakun ympäriltä. Voimakas polkeminen painaa maahuokoset kasaan ja heikentää juuriston hapensaantia. Kasville muodostetaan matala kastelusyvennys, joka ohjaa veden oikealle alueelle. Lopuksi istutus kastellaan niin perusteellisesti, että koko juuripaakku ja sitä ympäröivä maa kostuvat.

Pistokaslisäys

Burkwoodinosmantusta lisätään tavallisimmin puolipuutuneista pistokkaista. Sopiva ajankohta on usein loppukesä, jolloin kuluvan vuoden versot ovat alkaneet jäykistyä mutta eivät ole täysin puutuneita. Pistokkaaksi valitaan terve, tauditon ja hyvin kehittynyt verso. Kukallisia tai hyvin pehmeitä latvoja ei yleensä kannata käyttää, sillä ne kuivuvat helposti.

Pistokas leikataan puhtaalla, terävällä välineellä hieman lehtisolmun alapuolelta. Alimmat lehdet poistetaan, jotta maan alle ei jää mätänevää kasvimateriaalia. Suuria lehtiä voidaan tarvittaessa lyhentää haihdunnan vähentämiseksi. Leikkauspintaan levitettävä juurrutushormoni voi parantaa tulosta, mutta se ei korvaa oikeaa kosteutta ja lämpötilaa.

Juurrutusalustan tulee olla ilmava, puhdas ja niukkaravinteinen. Turpeen tai kookoskuidun ja karkean hiekan tai perliitin seos soveltuu tarkoitukseen hyvin. Pistokas asetetaan alustaan niin, että vähintään yksi lehtisolmu jää pinnan alapuolelle. Alusta tiivistetään kevyesti pistokkaan ympäriltä, minkä jälkeen se kostutetaan tasaisesti.

Korkea ilmankosteus ehkäisee pistokkaan kuivumista ennen juurten muodostumista. Lisäysastia voidaan peittää läpinäkyvällä kuvulla tai pussilla, mutta sitä on tuuletettava säännöllisesti. Suora paahde aiheuttaa peitteen alla nopeasti vaarallisen lämpötilan nousun. Juurtuminen voi olla hidasta, joten pistokasta ei pidä nostella jatkuvasti juurten tarkistamiseksi.

Taivukkaat ja nuorten kasvien jatkohoito

Taivukaslisäys on helppo ja varma menetelmä silloin, kun emokasvilla on lähellä maanpintaa kasvavia taipuisia oksia. Terve verso taivutetaan maahan ja sen alapintaan tehdään haluttaessa matala kuorinaarmu. Kosketuskohta peitetään ilmavalla mullalla, mutta verson kärki jätetään maanpinnan yläpuolelle. Oksa kiinnitetään paikalleen metallikoukulla tai kivellä.

Taivukkaan kasvualusta pidetään tasaisen kosteana koko juurtumisen ajan. Kuivuus keskeyttää helposti uusien juurten muodostumisen. Emokasvi jatkaa verson veden ja ravinteiden saannin tukemista, mikä tekee menetelmästä pistokaslisäystä turvallisemman. Juurtuminen voi silti kestää yhden tai useamman kasvukauden.

Taivukas erotetaan emokasvista vasta, kun sillä on selvästi oma toimiva juuristo. Katkaisu tehdään puhtaasti juurtuneen kohdan ja emokasvin välistä. Nuori kasvi nostetaan mahdollisimman suuren multapaakun kanssa, jotta hennot juuret eivät vahingoitu. Se istutetaan aluksi suojaisaan paikkaan tai tilavaan ruukkuun.

Nuoret lisäystaimet tarvitsevat ensimmäisinä vuosina erityistä talvisuojausta. Niiden juuristo on pieni, ja versot ovat usein herkempiä pakkaselle kuin vanhemmalla kasvilla. Ruukussa kasvatettavat taimet talvetetaan viileässä mutta kovilta pakkasilta suojatussa tilassa. Keväällä ne totutetaan ulko-oloihin vaiheittain ennen pysyvälle kasvupaikalle siirtämistä.