Costaricanvuohennokan talvetus

Costaricanvuohennokka ei kestä Suomen talviolosuhteita ulkona, joten se on siirrettävä ajoissa lämpimään ja valoisaan sisätilaan. Talvetuksen tärkeimmät tekijät ovat riittävä valo, kylmän välttäminen ja selvästi kasvukautta maltillisempi kastelu. Kasvi voi jatkaa kasvuaan ympäri vuoden, jos sille tarjotaan lämpöä ja tehokasta lisävaloa. Ilman kasvivaloa sen kasvu tavallisesti hidastuu, jolloin myös veden ja ravinteiden tarve vähenee.

Valmistautuminen sisälle siirtämiseen

Kasvi siirretään sisälle ennen kuin yölämpötilat laskevat haitallisen alas. Päätöstä ei kannata siirtää ensimmäiseen hallayöhön asti, sillä jo kylmät yöt voivat vaurioittaa trooppisia lehtiä. Sisälle siirto tehdään mieluiten kuivana ja melko lämpimänä päivänä. Näin kasvusto voidaan tarkastaa huolellisesti ennen tuomista.

Lehdet, versot ja ruukun ulkopinta puhdistetaan liasta ja kasvijätteistä. Lehtien alapinnat tarkastetaan vihannespunkkien, kirvojen, ripsiäisten ja jauhiaisien varalta. Mahdolliset tuholaiset torjutaan jo ulkona tai erillisessä käsittelytilassa. Kasvia ei viedä suoraan muiden huonekasvien keskelle ilman tarkastusta.

Pitkät ja vaurioituneet versot voidaan siistiä kevyesti ennen sisälle siirtämistä. Voimakasta leikkausta ei kuitenkaan ole pakko tehdä, jos kasvi on terve ja sisällä on runsaasti tilaa. Leikkauspinnat saavat kuivua ennen viileämpään ympäristöön sijoittamista. Puhdas ja ilmava kasvusto on helpompi pitää terveenä talven aikana.

Ulkona hyvin märäksi kastunutta ruukkua ei kannata siirtää viileään sisätilaan täysin vettyneenä. Ruukun annetaan valua suojaisessa paikassa ennen siirtämistä. Jos kasvualusta on tiivistynyt kesän aikana, sen rakennetta arvioidaan huolellisesti. Varsinainen uudelleenistutus tehdään silti yleensä vasta keväällä, ellei juuristossa ole akuuttia ongelmaa.

Talvinen valo ja lämpötila

Valoisin mahdollinen ikkuna on talvella yleensä paras sijoituspaikka. Suomen lyhyt päivä ja matala auringonkulma eivät tavallisesti aiheuta lehtien palamista samaan tapaan kuin kesäaurinko. Etelä- tai lounaisikkuna antaa kasville eniten luonnonvaloa. Ikkunan puhtaus vaikuttaa yllättävän paljon sisään pääsevän valon määrään.

Kasvivalo auttaa säilyttämään tiiviin kasvutavan ja ehkäisee pitkien, heikkojen versojen muodostumista. Valon tulee osua koko latvukseen eikä vain kasvin ylimpiin lehtiin. Päivittäinen valaistusaika pidetään tasaisena ajastimen avulla. Kasvi tarvitsee myös pimeän jakson, joten valoa ei pidetä päällä vuorokauden ympäri.

Talvetus onnistuu parhaiten tasaisen lämpimässä huoneessa. Kasvi pidetään erossa kylmästä ikkunalasista ja ulko-ovien vedosta. Juuripaakku ei saa olla jatkuvasti viileällä kivitasolla tai vetoisalla lattialla. Eristävä alusta ruukun alla auttaa pitämään juuriston lämpötilan tasaisempana.

Viileähkö talvetus voi hidastaa kasvua, mutta lämpötilan ei pidä laskea trooppiselle kasville vaarallisen alas. Mitä viileämmässä kasvi on, sitä vähemmän se tarvitsee vettä. Viileässä ja märässä juuriston vaurioituminen tapahtuu nopeasti. Lämpötilaa ja kastelua on siksi aina tarkasteltava yhdessä.

Kastelu ja ravinteet talvella

Talvella kasvualustan annetaan kuivahtaa hieman syvemmältä kuin kesällä. Juuripaakkua ei silti päästetä toistuvasti rutikuivaksi. Kastelutarve tarkistetaan sormella tai ruukun painon perusteella. Kiinteä viikoittainen kastelupäivä johtaa helposti joko kuivuuteen tai liikamärkyyteen.

Vettä annetaan kerralla niin paljon, että koko juuripaakku kostuu. Aluslautaselle valunut vesi poistetaan, kuten muinakin vuodenaikoina. Pienet päivittäiset vesimäärät pitävät vain pinnan kosteana ja voivat heikentää syvempien juurten toimintaa. Kasteluvesi saa olla huoneenlämpöistä.

Ilman kasvivaloa lannoitus lopetetaan tai vähennetään hyvin vähäiseksi kasvun hidastuessa. Ravinteita ei tarvita entiseen tapaan, jos kasvi ei muodosta uusia lehtiä. Liiallinen lannoitus kerää suoloja kasvualustaan ja voi vaurioittaa hitaita juuria. Lannoitus aloitetaan uudelleen keväällä näkyvän kasvun perusteella.

Tehokkaan kasvivalon alla lämpimässä kasvava yksilö voi tarvita mietoa lannoitusta myös talvella. Annos pidetään silti kasvukauden tasoa pienempänä, ellei kasvu ole todella voimakasta. Kasvin ulkonäkö ja vedenkulutus kertovat, kuinka aktiivisesti se toimii. Pelkkä lämmin huone ei tarkoita, että ravinteiden tarve olisi suuri, jos valoa on vähän.

Kevääseen herättäminen

Keväällä luonnonvalon lisääntyminen näkyy uusina silmuina ja nopeutuvana vedenkulutuksena. Kastelurytmiä tihennetään vähitellen kasvin todellisen tarpeen mukaan. Kasvia ei siirretä heti voimakkaaseen paahteeseen, jos se on ollut kaukana ikkunasta. Lehdet totutetaan lisääntyvään valoon rauhallisesti.

Kevät on hyvä aika poistaa talven aikana venyneet ja heikot versot. Leikkaus ohjaa kasvia muodostamaan vahvoja sivuversoja. Samalla tarkastetaan, tarvitseeko juuristo suuremman ruukun tai uuden kasvualustan. Kaikkia hoitotoimia ei kuitenkaan tehdä samana päivänä heikolle kasville.

Lannoitus aloitetaan miedolla liuoksella, kun uutta kasvua on selvästi näkyvissä. Ensimmäiset annokset voivat olla noin puolet normaalista vahvuudesta. Jos kasvi on juuri istutettu ravinteikkaaseen multaan, lisälannoitusta siirretään myöhemmäksi. Tavoitteena on tukea tasaista kasvua eikä pakottaa nopeaa venymistä.

Ulos siirtäminen tehdään vasta, kun sää on vakaasti lämmin. Kasvi totutetaan ensin varjoisaan ja tuulelta suojattuun paikkaan. Suoran auringon määrää lisätään vähitellen usean päivän aikana. Äkillinen muutos sisävalosta ulkoaurinkoon aiheuttaa helposti laajoja vaaleita palovaurioita.