Harsohunnun istutus ja lisäys onnistuvat huolellisella valmistelulla

Harsohunnun istuttamisessa ratkaisevin vaihe tehdään jo ennen kuin taimi nostetaan ruukustaan. Kasville on valittava pysyvä, aurinkoinen ja hyvin vettä läpäisevä paikka, sillä sen syvä pääjuuri ei pidä myöhemmästä siirtämisestä. Huolellisesti valmisteltu kasvualusta auttaa nuorta tainta juurtumaan nopeasti ja kestämään tulevien vuosien kuivia jaksoja. Lisäysmenetelmä valitaan sen mukaan, halutaanko säilyttää tietyn lajikkeen ominaisuudet vai kasvattaa uusia, hieman vaihtelevia yksilöitä.

Taimen istutuspaikkaa ei kannata valita vain ensimmäisen kesän ulkonäön perusteella. Harsohuntu kasvaa ajan myötä leveäksi ja tarvitsee ympärilleen ilmavaa tilaa. Ahtaassa penkissä sen versot takertuvat helposti naapurikasveihin ja kukinta jää osittain piiloon. Kasvin lopullinen koko tarkistetaan lajikekohtaisista tiedoista ennen istutusetäisyyden määrittämistä.

Harsohuntu voidaan istuttaa avomaalle keväällä, alkukesällä tai riittävän aikaisin syksyllä. Kevätistutus antaa taimelle pisimmän ajan juurtua ennen ensimmäistä talvea. Kesällä istutettaessa kastelusta on huolehdittava erityisen tarkasti helteiden aikana. Syysistutus onnistuu parhaiten läpäisevässä maassa, kun juurilla on vielä useita viikkoja aikaa kasvaa ennen maan jäätymistä.

Lisäys onnistuu siemenistä, latvapistokkaista tai joissakin tapauksissa varovasti otetuista juuripistokkaista. Siemenlisäys soveltuu erityisesti luonnonmukaisiin istutuksiin ja suurempien taimimäärien tuottamiseen. Pistokaslisäys on parempi vaihtoehto, kun emokasvin kukkien väri, kerrannaisuus ja kasvutapa halutaan säilyttää. Vanhan kasvin jakaminen on riskialtista voimakkaan paalujuuren vuoksi eikä yleensä ole ensisijainen menetelmä.

Istutuspaikan ja kasvualustan valmistelu

Istutusalue puhdistetaan monivuotisista rikkakasveista ennen maan muokkaamista. Erityisesti juolavehnän, vuohenputken ja muiden voimakkaasti leviävien kasvien juuret on poistettava huolellisesti. Myöhemmin niiden kitkeminen harsohunnun tiheän kasvuston alta on vaikeaa. Samalla vältetään syvää kaivamista aivan vakiintuneen taimen vieressä.

Raskasta maata parannetaan laajalta alueelta eikä pelkästään istutuskuopan kohdalta. Karkeaa hiekkaa, hienoa soraa ja läpäisevää kivennäismaata sekoitetaan kasvualustaan niin paljon, että sadevesi pääsee poistumaan nopeasti. Hyvin savisessa maassa istutusalue nostetaan ympäröivää maanpintaa korkeammalle. Tämä estää istutuskuoppaa toimimasta vettä keräävänä altaana.

Erittäin kevyessä hiekkamaassa kasvualustaan voidaan lisätä hieman kypsää kompostia. Komposti parantaa kosteuden ja ravinteiden pidättymistä, mutta sitä ei pidä käyttää suuria määriä. Liian runsas orgaaninen aines tekee maasta harsohunnulle tarpeettoman rehevän. Lopputuloksen on säilyttävä ilmavana, muruisena ja nopeasti kuivuvana.

Maan happamuus tarkistetaan etenkin alueilla, joilla maaperä on luonnostaan hapanta. Harsohuntu viihtyy tavallisesti neutraalissa tai lievästi emäksisessä kasvualustassa. Tarvittaessa kalkitus tehdään hyvissä ajoin ennen istuttamista ja aine sekoitetaan pintamaahan tasaisesti. Liiallista kalkkimäärää vältetään, sillä myös liian korkea happamuusarvo voi häiritä ravinteiden tasapainoa.

Taimen oikea istutustekniikka

Taimiruukku kastellaan perusteellisesti ennen istuttamista, jotta juuripaakku pysyy ehjänä käsittelyn aikana. Taimi irrotetaan ruukusta varovasti tukemalla paakkua kädellä. Harsohunnun juuria ei revitä eikä taivuteta voimakkaasti. Jos juuret kiertävät ruukun pohjalla, niitä voidaan oikaista hyvin varovasti vaurioittamatta pääjuurta.

Istutuskuopasta tehdään hieman juuripaakkua leveämpi mutta ei tarpeettoman syvä. Taimi asetetaan samaan syvyyteen, jossa se kasvoi ruukussa. Versojen tyveä ei saa haudata paksun maakerroksen alle, sillä jatkuva kosteus juurenniskan ympärillä altistaa kasvin mätänemiselle. Liian korkealle jäänyt juuripaakku puolestaan kuivuu nopeasti ja voi liikkua tuulessa.

Kasvualusta täytetään paakun ympärille pienissä erissä ja painellaan kevyesti käsin. Maata ei tiivistetä kovaksi, koska juuret tarvitsevat happea kasvaakseen. Istutuksen jälkeen kasvi kastellaan hitaasti, jotta maa asettuu juurten ympärille ilman suuria ilmataskuja. Jos maanpinta painuu selvästi, lisätään hieman läpäisevää kasvualustaa.

Nuori taimi voidaan tukea väliaikaisesti, jos paikka on hyvin tuulinen tai versot ovat jo pitkiä. Tuen on pidettävä kasvi paikallaan puristamatta varsia yhteen. Ensimmäisten viikkojen aikana tarkkaillaan erityisesti maan kosteutta ja taimen asentoa. Kun uutta kasvua alkaa muodostua, juurtuminen on yleensä käynnistynyt onnistuneesti.

Harsohunnun kasvatus siemenistä

Siemenet voidaan kylvää keväällä sisälle taimikasvatukseen tai myöhemmin suoraan avomaalle. Esikasvatus antaa taimille pidemmän kasvukauden ja helpottaa pienten taimien suojaamista rikkakasveilta. Kylvöalustan on oltava hienojakoinen, ilmava ja puhdas. Siemenet levitetään harvaan, jotta taimien juuret eivät kietoudu tiukasti toisiinsa.

Siemeniä ei peitetä paksulla multakerroksella, vaan niiden päälle ripotellaan vain ohuelti hienoa kasvualustaa. Kylvös pidetään tasaisen kosteana sumuttamalla tai kastelemalla alhaalta. Voimakas vesisuihku voi siirtää pienet siemenet yhteen kasaan. Kylvös sijoitetaan valoisaan paikkaan, mutta paahtavaa kuumuutta vältetään itämisen aikana.

Taimet koulitaan omiin ruukkuihinsa, kun niitä voidaan käsitellä turvallisesti ja ensimmäiset kasvulehdet ovat kehittyneet. Juurta käsitellään mahdollisimman vähän, sillä jo nuorella taimella alkaa muodostua selvä pääjuuri. Taimi istutetaan uuteen ruukkuun suorassa asennossa ilman juuren taittumista. Koulinnan jälkeen kasvualusta kastellaan varovasti ja taimet suojataan hetkeksi voimakkaalta auringolta.

Ennen ulosistutusta sisällä kasvatetut taimet karaistaan vähitellen. Ne viedään aluksi ulos vain muutamaksi tunniksi suojaisaan paikkaan. Ulkoiluaikaa ja auringon määrää lisätään usean päivän aikana. Karaistu taimi kestää paremmin tuulta, viileitä öitä ja suoraa auringonpaistetta ilman kasvun pysähtymistä.

Pistokaslisäys ja nuorten taimien jatkohoito

Pistokkaat otetaan terveestä ja voimakaskasvuisesta emokasvista alkukesällä. Parhaita ovat nuoret versot, jotka eivät ole vielä muodostaneet kukkanuppuja. Pistokkaaseen jätetään muutama lehtipari ja alimmat lehdet poistetaan varren tyveltä. Leikkaus tehdään terävällä, puhtaalla välineellä hieman lehtisolmun alapuolelta.

Pistokkaat asetetaan ilmavaan seokseen, jossa on esimerkiksi niukkaravinteista kylvömultaa ja karkeaa hiekkaa. Kasvualusta kostutetaan ennen pistämistä, jotta hento varsi ei vaurioidu myöhemmässä kastelussa. Pistokkaat painetaan riittävän syvälle pysyäkseen tukevasti pystyssä. Lehtien ei pidä koskettaa märkää kasvualustaa, koska ne voivat alkaa pilaantua.

Juurtumisvaiheessa pistokkaat tarvitsevat hajavaloa ja kohtalaista ilmankosteutta. Läpinäkyvä suoja voi vähentää haihtumista, mutta sitä avataan päivittäin ilman vaihtamiseksi. Jatkuvasti suljettu ja märkä tila suosii harmaahometta sekä varren mätänemistä. Kasvualusta pidetään kevyesti kosteana, ei vetisenä.

Juurtuneet pistokkaat siirretään omiin ruukkuihinsa, kun ne alkavat kasvattaa uusia lehtiä ja vastustavat kevyttä vetoa. Pieniä taimia kasvatetaan aluksi suojaisassa paikassa, kunnes juuristo täyttää ruukun kohtuullisesti. Lannoitus aloitetaan vasta näkyvän kasvun käynnistyttyä ja hyvin laimeana. Avomaalle taimet istutetaan karaistuna ja riittävän ajoissa, jotta ne ehtivät vakiintua ennen talvea.