Punaisen eskallonian istuttamisessa ratkaisevaa on yhdistää suojainen kasvupaikka, ilmava kasvualusta ja oikea istutusajankohta. Suomessa pensas kannattaa istuttaa keväällä tai alkukesällä, jotta juuristolla on mahdollisimman pitkä aika vahvistua ennen ensimmäistä talvea. Syysistutus lisää riskiä, että kasvi joutuu kylmään maahan ennen kunnollista juurtumista. Huolellinen alkuhoito parantaa huomattavasti sekä kasvun käynnistymistä että myöhempää talvenkestävyyttä.
Punainen eskallonia voidaan lisätä pistokkaista, kerrostamalla tai harvemmin siemenistä. Kasvulliset menetelmät ovat käytännöllisimpiä, koska niiden avulla emokasvin ominaisuudet säilyvät muuttumattomina. Pistokaslisäys onnistuu parhaiten terveestä, voimakkaasti kasvavasta pensaasta otetulla materiaalilla. Juurtuminen vaatii lämpöä, tasaista kosteutta ja ilmavaa lisäysalustaa.
Istutettavan taimen tulisi olla tasaisesti haaroittunut ja lehdistöltään terveen vihreä. Juuripaakku ei saa olla täysin kuiva, mutta se ei myöskään saa haista ummehtuneelta tai näyttää vettyneeltä. Ruukun pohjasta kiertyvät paksut juuret kertovat pitkään ahtaassa astiassa kasvaneesta taimesta. Tällainen taimi voi silti menestyä, jos juuripaakun pintaa avataan varovasti ennen istutusta.
Istuttamisen jälkeen kasvin ympärille jätetään riittävästi tilaa, jotta valo ja ilma pääsevät lehdistöön. Liian tiheä istutus lisää kilpailua vedestä ja ravinteista sekä nostaa sienitautien riskiä. Yksittäispensaan etäisyys muihin suuriin kasveihin mitoitetaan odotettavan leveyden perusteella. Aidanteessa taimet voidaan sijoittaa lähemmäksi, mutta niitä ei pidä pakottaa heti hyvin tiiviiksi seinämäksi.
Istutusajan ja taimen valinta
Kevätistutus on Suomen olosuhteissa turvallisin vaihtoehto punaiselle eskallonialle. Istutus tehdään, kun maa on sulanut, lämmennyt ja kuivunut muokkauskelpoiseksi. Hallanarkaa taimikasvua voidaan suojata ensimmäisinä viikkoina kuitukankaalla kylminä öinä. Liian kylmään ja märkään maahan istuttaminen hidastaa juurtumista ja lisää juuristovaurioiden riskiä.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Hyvä taimiyksilö on tanakka, moniversoinen ja tasapainoisesti kasvanut. Lehdissä ei saisi olla runsaasti laikkuja, tahmeutta, seittiä tai tuholaisten syöntijälkiä. Versojen tyven tulee olla ehjä, eikä kasvualustan pinnalla saa näkyä laajaa homekasvustoa. Muutamat vanhat kellastuneet lehdet eivät vielä tee taimesta huonoa, jos uusi kasvu on tervettä.
Pienen taimen etuna on usein nopea sopeutuminen uuteen kasvupaikkaan. Suuri ja pitkään astiassa kasvanut yksilö näyttää heti näyttävältä, mutta sen juuristo saattaa olla kiertynyt tiiviiksi paakuksi. Voimakkaasti kiertyneitä juuria avataan käsin tai tehdään paakun pintaan muutama matala pystysuuntainen viilto. Toimenpide kannustaa juuria kasvamaan ulospäin ympäröivään maahan.
Taimi kastellaan perusteellisesti jo ennen istuttamista. Kostea juuripaakku pysyy paremmin koossa ja juuret kärsivät vähemmän käsittelystä. Hyvin kuiva ruukku voidaan upottaa vesiastiaan, kunnes ilmakuplien muodostuminen vähenee. Taimen ei kuitenkaan pidä antaa seistä vedessä tuntikausia, sillä hapenpuute alkaa nopeasti rasittaa juuristoa.
Istutuskuopan valmistelu ja oikea istutussyvyys
Istutuskuopasta tehdään selvästi juuripaakkua leveämpi mutta vain hieman sitä syvempi. Leveä kuoppa helpottaa juurten kasvua sivusuunnassa ja vähentää tiiviin maan vastusta. Kuopan pohjaa kuohkeutetaan lapiolla, mutta siihen ei jätetä paksua kerrosta pelkkää irtonaista multaa. Liian löysä pohja voi painua myöhemmin ja vetää taimen liian syvälle.
Punainen eskallonia istutetaan samaan syvyyteen kuin se kasvoi taimitarhan ruukussa. Juurenniskaa ei peitetä paksulla multakerroksella, sillä jatkuva kosteus voi vaurioittaa versojen tyveä. Raskaassa maassa taimi voidaan sijoittaa muutaman senttimetrin ympäröivää maanpintaa ylemmäksi. Näin sadevesi valuu pois juuristoalueelta eikä keräänny tyven ympärille.
Täyttömaahan sekoitetaan maltillisesti kypsää kompostia, mutta voimakasta lannoitetta ei aseteta suoraan juuria vasten. Liian ravinteikas istutuskuoppa voi polttaa nuoria juuria tai houkutella ne jäämään kuopan sisälle. Ympäröivän maan ja istutusseoksen rakenteen tulisi olla mahdollisimman yhtenäinen. Tällöin juuristo laajenee tasaisesti eikä kohtaa jyrkkää rakennemuutosta.
Maa tiivistetään käsin tai kevyesti jalalla niin, että suuret ilmataskut poistuvat. Maata ei saa painaa kovaksi, sillä juuret tarvitsevat happea. Istutuksen jälkeen taimen ympärille voidaan muotoilla matala kastelupainanne, joka ohjaa veden juuripaakulle. Painanne tasataan myöhemmin, jotta sadevesi ei jää seisomaan kasvin ympärille.
Pistokaslisäys ja nuorten taimien juurruttaminen
Puolipuutuneet pistokkaat otetaan tavallisesti keskikesällä tai loppukesän alussa. Sopiva verso on kuluvan vuoden kasvua, joka on tyvestä jo hieman jäntevöitynyt mutta kärjestä edelleen vihreä. Pistokkaaksi leikataan noin kahdeksan–kahdentoista senttimetrin pituinen pala. Leikkaus tehdään puhtaalla ja terävällä välineellä välittömästi lehtisolmun alapuolelta.
Pistokkaan alaosasta poistetaan lehdet, jotta ne eivät joudu kosteaan kasvualustaan. Yläosaan jätetään muutama terve lehti yhteyttämistä varten. Suuria lehtiä voidaan lyhentää, jos haihtuminen on voimakasta ja pistokas nuutuu helposti. Mahdollinen kukinto tai kukkanuppu poistetaan, jotta pistokas käyttää energiansa juurten muodostamiseen.
Juurrutusalustan tulee olla steriili, ilmava ja niukkaravinteinen. Sopiva seos syntyy esimerkiksi kylvömullan ja perliitin tai karkean hiekan yhdistelmästä. Pistokas työnnetään alustaan niin syvälle, että vähintään yksi paljas lehtisolmu jää pinnan alle. Alusta tiivistetään kevyesti pistokkaan ympäriltä ja kostutetaan tasaisesti.
Korkea ilmankosteus ehkäisee pistokkaan kuivumista ennen juurten muodostumista. Ruukku voidaan peittää läpinäkyvällä kannella tai rei’itetyllä muovilla, joka ei kosketa lehtiä. Suoraa paahdetta vältetään, sillä peitteen alla lämpötila voi nousta nopeasti vahingolliseksi. Juurtumisen jälkeen suojaa avataan vähitellen, jotta taimi tottuu kuivempaan huoneilmaan.
Kerrostaminen ja juurtuneiden taimien jatkohoito
Kerrostaminen on helppo lisäysmenetelmä silloin, kun emokasvin alimmat versot taipuvat maanpintaan. Terve verso taivutetaan varovasti maata vasten rikkomatta sitä. Maahan koskettavaan kohtaan voidaan tehdä matala kuorivaurio, joka edistää juurten muodostumista. Kohta peitetään ilmavalla mullalla ja kiinnitetään paikalleen metallikoukulla tai kivellä.
Verson kärki jätetään maanpinnan yläpuolelle ja tuetaan tarvittaessa pystyasentoon. Kerrostuskohta pidetään tasaisen kosteana koko juurtumisen ajan. Juurtuminen voi kestää useita kuukausia ja viileissä oloissa jopa seuraavaan kasvukauteen. Kerrosta ei kannata irrottaa emokasvista ennen kuin sillä on selvästi oma vahva juuristo.
Juurtunut verso katkaistaan puhtaalla leikkauksella emokasvin ja uuden taimen välistä. Nuori taimi nostetaan maasta mahdollisimman suuren juuripaakun kanssa. Se voidaan istuttaa ensin ruukkuun vahvistumaan tai suoraan lopulliselle kasvupaikalle. Ensimmäisten viikkojen aikana voimakasta aurinkoa ja kuivumista vältetään.
Nuorten pistokas- ja kerrostaimien talvenkestävyys on tavallisesti vanhaa kasvia heikompi. Ensimmäinen talvi on turvallisinta viettää viileässä, valoisassa ja pakkasettomassa tilassa. Kastelua vähennetään talvella, mutta juuripaakkua ei päästetä rutikuivaksi. Keväällä taimi totutetaan ulko-olosuhteisiin vähitellen ennen pysyvää sijoittamista puutarhaan.
