Siipimustesilmän hoito

Siipimustesilmä, tuo trooppisen Itä-Afrikan lahja puutarhoillemme, on henkeäsalpaavan kaunis köynnöskasvi, joka palkitsee hoitajansa runsaalla ja pitkäkestoisella kukinnalla. Sen kirkkaanoranssit, keltaiset tai valkoiset kukat, joiden keskellä on tunnusomainen tumma ”silmä”, tuovat eksotiikkaa ja iloa niin parvekkeille, terasseille kuin puutarhoihinkin. Vaikka kasvi onkin kotoisin lämpimiltä seuduilta, sen kasvattaminen onnistuu mainiosti myös meidän leveysasteillamme yksivuotisena kesäkukkana tai huonekasvina talvetettuna. Oikeanlaisella hoidolla voit varmistaa, että siipimustesilmäsi kukoistaa ja kasvaa vehreänä koko kasvukauden ajan, tarjoten jatkuvaa silmäniloa alkukesästä aina ensimmäisiin syyspakkasiin asti. Tässä artikkelissa syvennymme siipimustesilmän hoidon saloihin, jotta sinäkin voit nauttia tämän upean kasvin loistosta täysin siemauksin.

Oikean kasvupaikan valinta

Kasvupaikan valinta on ensimmäinen ja yksi tärkeimmistä askelista siipimustesilmän menestyksekkäässä kasvatuksessa. Tämä kasvi rakastaa aurinkoa ja lämpöä, joten sille on varattava puutarhan tai parvekkeen suojaisin ja aurinkoisin paikka. Ihanteellinen sijainti tarjoaa vähintään kuusi tuntia suoraa auringonvaloa päivässä, mikä on edellytys runsaalle kukkinnalle. Liian varjoisassa paikassa kasvu voi jäädä heikoksi ja kukinta niukaksi, vaikka kasvi itse saattaisikin selvitä. On myös tärkeää suojata kasvi voimakkailta tuulilta, jotka voivat repiä sen hentoja versoja ja lehtiä sekä kuivattaa kasvualustaa liian nopeasti.

Hyvän kasvupaikan ominaisuuksiin kuuluu myös laadukas ja hyvin ojitettu kasvualusta. Siipimustesilmä ei siedä seisovaa vettä juurillaan, sillä se voi johtaa juurimätään ja kasvin menehtymiseen. Siksi on tärkeää varmistaa, että ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois, olipa kasvi istutettu ruukkuun tai avomaalle. Ruukkuistutuksissa salaojituskerros ruukun pohjalla, esimerkiksi kevytsoran avulla, on erinomainen tapa parantaa vedenläpäisevyyttä. Avomaalla maaperää voi parantaa lisäämällä siihen hiekkaa tai kompostia, jotka tekevät rakenteesta ilmavampaa.

Tuenta on olennainen osa siipimustesilmän hoitoa, sillä se on luontaisesti kiipeilevä köynnös. Kasvi tarvitsee jonkinlaisen tuen, kuten säleikön, obeliskin, aitaverkon tai naruja, joita pitkin se voi kiivetä ylöspäin. Tuen on oltava riittävän tukeva kannattelemaan kasvin painoa sen kasvaessa reheväksi. Tuki kannattaa asettaa paikalleen jo istutusvaiheessa, jotta kasvin juuristoa ei vahingoiteta myöhemmin. Ohjaamalla kasvin versoja hellävaraisesti tukea pitkin varmistat, että se kasvaa haluttuun suuntaan ja muodostaa kauniin, peittävän kasvuston.

Lämpötila on myös kriittinen tekijä siipimustesilmän hyvinvoinnille. Koska kasvi on trooppinen, se ei kestä lainkaan pakkasta. Siksi se kannattaa istuttaa ulos vasta, kun yöpakkasten vaara on täysin ohi, yleensä touko-kesäkuun vaihteessa. Jos kasvatat siipimustesilmää esikasvattamalla siemenistä sisällä, totuta taimet vähitellen ulkoilmaan ennen lopullista istutusta. Tämä karaisuprosessi vahvistaa kasveja ja auttaa niitä sopeutumaan uuteen kasvuympäristöön ilman shokkia.

Säännöllinen kastelu ja lannoitus

Siipimustesilmä on nopeasti kasvava ja runsaasti kukkiva kasvi, joka vaatii runsaasti vettä ja ravinteita pysyäkseen elinvoimaisena. Säännöllinen ja tasainen kastelu on avainasemassa sen hoidossa, erityisesti kuumina ja kuivina kesäpäivinä. Kasvualustan ei tulisi koskaan päästä kuivumaan kokonaan, mutta toisaalta jatkuva märkyys on haitallista juuristolle. Hyvä nyrkkisääntö on kokeilla mullan kosteutta sormella: kun pintamulta tuntuu kuivalta, on aika kastella. Ruukuissa ja amppeleissa kasvavat yksilöt kuivuvat nopeammin kuin avomaalla kasvavat, joten ne vaativat yleensä tiheämpää kastelua.

Kastelu on parasta suorittaa aamuisin, jotta kasvi ehtii hyödyntää veden päivän aikana ja lehdistö ehtii kuivua ennen yötä. Tämä auttaa ehkäisemään sienitautien, kuten härmän, kehittymistä. Käytä kasteluun huoneenlämpöistä vettä ja pyri kastelemaan suoraan juuristoalueelle välttäen lehtien ja kukkien turhaa kastelemista. Runsas, mutta ei liiallinen, kastelukerta on tehokkaampi kuin jatkuva pieni tilkka vettä, sillä se kannustaa juuria kasvamaan syvemmälle maahan.

Lannoitus on välttämätöntä jatkuvan ja runsaan kukinnan varmistamiseksi. Aloita lannoitus noin kaksi viikkoa istutuksen jälkeen ja jatka sitä säännöllisesti koko kasvukauden ajan, yleensä syyskuun alkuun asti. Käytä kasteluveteen sekoitettavaa, kukkiville kasveille tarkoitettua nestemäistä lannoitetta. Lannoita noin kerran viikossa tai joka toinen viikko pakkauksen ohjeiden mukaisesti. Liiallinen typpipitoinen lannoitus voi johtaa rehevään lehtien kasvuun kukinnan kustannuksella, joten on tärkeää valita lannoite, jossa on runsaasti fosforia ja kaliumia.

Orgaaniset lannoitteet, kuten komposti tai hyvin palanut lanta, ovat myös erinomaisia vaihtoehtoja, jotka parantavat maan rakennetta ja vapauttavat ravinteita hitaasti. Voit sekoittaa kompostia istutusmultaan jo keväällä, mikä antaa kasville hyvän alun. Kasvukauden aikana voit lisätä mullan pinnalle kerroksen kompostia tai käyttää orgaanisia nestemäisiä lannoitteita. Muista aina noudattaa lannoitepakkauksen annosteluohjeita, sillä ylilannoitus voi olla kasville yhtä haitallista kuin ravinteiden puutekin.

Kukinnan edistäminen

Runsas ja pitkään jatkuva kukinta on siipimustesilmän suurin valtti, ja on olemassa useita keinoja, joilla voit kannustaa kasvia tuottamaan kukkia mahdollisimman runsaasti. Yksi tärkeimmistä toimenpiteistä on kuihtuneiden kukkien säännöllinen poistaminen. Tämä estää kasvia käyttämästä energiaa siementen tuottamiseen ja ohjaa voimavarat uusien nuppujen kehittämiseen. Nypi kuihtuneet kukat pois sormin tai leikkaa ne siististi pienillä saksilla. Tämä pieni vaiva palkitaan nopeasti, ja kasvi jatkaa kukkimistaan väsymättä läpi kesän.

Oikeanlainen lannoitus on myös avainasemassa kukinnan edistämisessä. Kuten aiemmin mainittiin, valitse lannoite, joka on suunniteltu erityisesti kukkiville kasveille. Nämä lannoitteet sisältävät runsaasti fosforia (P) ja kaliumia (K) suhteessa typpeen (N). Fosfori edistää kukkien ja juuriston kehitystä, kun taas kalium parantaa kasvin yleistä elinvoimaisuutta ja vastustuskykyä. Liika typpi sen sijaan kiihdyttää lehtien ja versojen kasvua, mikä voi tapahtua kukinnan kustannuksella. Noudata lannoitusohjelmaa säännöllisesti koko kesän ajan.

Riittävä auringonvalo on ehdoton edellytys siipimustesilmän kukkimiselle. Varmista, että kasvi saa vähintään 6-8 tuntia suoraa aurinkoa päivittäin. Jos kasvi on liian varjoisassa paikassa, se saattaa kasvattaa kyllä lehtiä, mutta kukkia muodostuu vähän tai ei lainkaan. Jos huomaat kukinnan olevan heikkoa, harkitse kasvin siirtämistä valoisampaan paikkaan, jos se on mahdollista. Aamuaurinko on erityisen hyödyllistä, mutta kasvi sietää hyvin myös paahteista keskipäivän aurinkoa, kunhan sen vedensaannista huolehditaan.

Versojen latvominen kasvukauden alussa voi myös edistää tuuheampaa kasvua ja runsaampaa kukintaa. Kun taimet ovat noin 15-20 senttimetrin korkuisia, voit leikata pääversojen kärjet pois. Tämä kannustaa kasvia haarautumaan ja tuottamaan enemmän sivuvarsia, joihin kukkia muodostuu. Voit toistaa latvomisen tarvittaessa muutaman kerran alkukesän aikana, kunnes kasvi on saavuttanut halutun tiheyden. Myöhemmin kesällä säännöllinen kuihtuneiden kukkien poisto riittää ylläpitämään kukintaa.

Leikkaaminen ja muotoilu

Siipimustesilmä ei vaadi voimakasta leikkaamista, mutta kevyt siistiminen ja muotoilu auttavat pitämään kasvin terveenä ja hyvinvoivana. Tärkein leikkaustoimenpide on jo aiemmin mainittu kuihtuneiden kukkien poistaminen. Tämä ei ainoastaan edistä uutta kukintaa, vaan myös pitää kasvin ulkonäön siistinä ja huoliteltuna. Samalla kun poistat kukkia, voit tarkistaa kasvin yleiskunnon ja poistaa mahdolliset kellastuneet tai vahingoittuneet lehdet.

Kuten edellisessä luvussa mainittiin, taimien latvominen on tehokas tapa edistää kasvin haarautumista. Tämä toimenpide tekee kasvista tuuheamman ja pensasmaisemman, mikä johtaa usein runsaampaan kukintamäärään, kun kukkia muodostavia sivuvarsia on enemmän. Latvominen on parasta tehdä, kun kasvi on vielä nuori, jotta se ehtii kasvattaa vahvan ja monihaaraisen rakenteen ennen kukinnan päävaihetta. Leikkaa vain pieni pala verson kärjestä, juuri lehtiparin yläpuolelta.

Jos siipimustesilmä kasvaa liian rehvakkaasti ja alkaa vallata tilaa naapurikasveilta tai levitä ei-toivottuihin paikkoihin, voit leikata sen versoja tarpeen mukaan. Kasvi sietää leikkaamista hyvin koko kasvukauden ajan. Voit lyhentää liian pitkiksi venyneitä versoja tai harventaa tiheää kasvustoa parantaaksesi ilmankiertoa kasvin sisällä. Tämä auttaa myös ehkäisemään kasvitautien leviämistä. Käytä aina teräviä ja puhtaita saksia tai leikkureita, jotta leikkauspinnat ovat siistejä ja paranevat nopeasti.

Mikäli aiot talvettaa siipimustesilmän sisätiloissa, se on syytä leikata voimakkaasti syksyllä ennen sisälle siirtämistä. Leikkaa versot takaisin noin 15-20 senttimetrin mittaisiksi. Tämä helpottaa kasvin käsittelyä ja vähentää talvehtimisen aikana tarvittavaa tilaa. Voimakas leikkaus myös vähentää lehtien kautta tapahtuvaa haihtumista ja auttaa kasvia sopeutumaan sisätilojen kuivempaan ilmaan. Keväällä, kun uusi kasvu alkaa, voit jälleen muotoilla kasvia tarpeen mukaan.

Tuholaiset ja taudit

Siipimustesilmä on yleisesti ottaen melko kestävä kasvi, mutta se ei ole täysin immuuni tuholaisille ja taudeille. Yleisimpiä tuholaisia, jotka voivat vaivata siipimustesilmää, ovat kirvat, punkit ja jauhiaiset. Erityisesti kuivissa ja kuumissa olosuhteissa kasvavat kasvit ovat alttiimpia punkki-infektioille. Nämä pienet hämähäkkieläimet imevät kasvinesteitä lehdistä, aiheuttaen niiden kellastumista, kuivumista ja varisemista. Tarkkaile kasvia säännöllisesti ja etsi pieniä seittejä lehtihangoista ja lehtien alapinnoilta.

Kirvat kerääntyvät yleensä nuoriin versoihin ja nuppuihin imeäkseen kasvin solunestettä. Ne erittävät tahmeaa mesikastetta, joka voi houkutella noki-sieniä ja muurahaisia. Jauhiaiset puolestaan ovat pieniä, valkoisia, lentäviä hyönteisiä, jotka pöllähtävät ilmaan kasvia kosketettaessa. Sekä kirvat että jauhiaiset heikentävät kasvia ja voivat levittää tauteja. Tuholaisten torjunnassa ensisijainen keino on ennaltaehkäisy: pidä kasvi hyvässä kunnossa ja huolehdi riittävästä ilmankierrosta sen ympärillä.

Jos havaitset tuholaisia, voit yrittää torjua niitä ensin mekaanisesti. Pienen kirvaesiintymän voi huuhdella pois voimakkaalla vesisuihkulla. Punkkeja ja jauhiaisia voi torjua mäntysuopaliuoksella tai torjunta-aerosoleilla, jotka perustuvat pyretriiniin tai kasviöljyihin. Suihkuta liuos huolellisesti kaikkialle kasviin, erityisesti lehtien alapinnoille, ja toista käsittely tarvittaessa muutaman päivän välein, kunnes tuholaiset ovat hävinneet. Noudata aina torjunta-aineiden käyttöohjeita tarkasti.

Kasvitaudeista yleisin siipimustesilmän vaiva on härmä, valkoinen, jauhomainen kate kasvin lehdillä. Härmä viihtyy erityisesti kosteissa ja lämpimissä olosuhteissa, joissa ilmankierto on heikkoa. Ennaltaehkäise härmää välttämällä lehtien kastelemista ja varmistamalla riittävän väljä istutus. Jos härmää kuitenkin ilmestyy, poista pahimmin saastuneet lehdet ja käsittele kasvi siihen tarkoitetulla torjunta-aineella. Hyvä yleiskunto ja oikeat kasvuolosuhteet ovat paras puolustus sekä tuholaisia että tauteja vastaan.

Siementen kerääminen

Siipimustesilmän lisääminen omista siemenistä on palkitsevaa ja helppoa. Jotta kasvi tuottaisi siemeniä, sinun on annettava joidenkin kukkien kukkia loppuun ja kuihtua paikoilleen, sen sijaan että poistaisit ne heti. Pölytyksen onnistuttua kukan paikalle alkaa kehittyä pieni, pyöreä siemenkota. Aluksi kota on vihreä ja sulautuu hyvin lehdistön sekaan, mutta kypsyessään se muuttuu kuivaksi ja ruskeaksi. Ole tarkkana, sillä kypsä siemenkota aukeaa herkästi ja sinkoaa siemenet ympäriinsä.

Oikea aika kerätä siemenkodat on, kun ne ovat alkaneet kellastua ja tuntuvat kuivilta, mutta eivät ole vielä täysin ruskeita ja auenneita. Voit leikata kodat irti pienellä varrenpätkällä ja asettaa ne kuivumaan sisätiloihin, esimerkiksi paperipussin tai avoimen astian päälle. Kun kodat kuivuvat, ne halkeavat auki ja vapauttavat pienet, mustat ja pyöreät siemenet. Paperipussi tai astia varmistaa, että siemenet eivät lennä hukkaan.

Kun siemenet ovat irronneet kodista, anna niiden kuivua vielä muutaman päivän ajan ilmavassa paikassa varmistaaksesi, että kaikki kosteus on haihtunut. Tämä on tärkeää homehtumisen estämiseksi varastoinnin aikana. Poista siementen joukosta kaikki kasvinosat ja roskat. Täysin kuivat siemenet ovat kovia ja tummia. Niiden itävyys säilyy parhaiten, kun ne varastoidaan oikein.

Säilytä kerätyt siemenet viileässä, pimeässä ja kuivassa paikassa. Paperinen kirjekuori tai pieni lasipurkki on hyvä säilytysastia. Muista merkitä kuoreen tai purkkiin kasvin nimi ja keräysvuosi, jotta tiedät myöhemmin, mitä siemeniä sinulla on. Oikein varastoituna siipimustesilmän siemenet säilyttävät itävyytensä useita vuosia. Näin voit nauttia tästä kauniista köynnöksestä vuodesta toiseen ja jopa jakaa siemeniä ystävillesi.

Talvehtiminen

Vaikka siipimustesilmää kasvatetaan meillä yleensä yksivuotisena, sen talvettaminen on täysin mahdollista ja antaa kasville etumatkaa seuraavaa kevättä varten. Talvettaminen onnistuu parhaiten viemällä kasvi sisätiloihin ennen ensimmäisiä pakkasia. Valitse valoisa ja viileä paikka, kuten viherhuone, valoisa kellari tai viileä ikkunalauta. Ihanteellinen talvehtimislämpötila on noin 10-15 astetta. Mitä lämpimämmässä kasvi talvehtii, sitä enemmän se tarvitsee valoa.

Ennen sisälle siirtämistä kasvi kannattaa leikata voimakkaasti. Leikkaa versot takaisin noin 15-20 senttimetrin mittaisiksi. Tämä vähentää kasvin kokoa, helpottaa sen käsittelyä ja vähentää haihtumista. Tarkasta kasvi huolellisesti tuholaisten varalta ennen sisälle tuomista. Jos löydät kirvoja, punkkeja tai muita ei-toivottuja vieraita, käsittele kasvi torjunta-aineella. Tämä on tärkeää, jotta tuholaiset eivät leviä muihin sisällä oleviin kasveihin.

Talven aikana siipimustesilmän kastelua vähennetään huomattavasti. Anna mullan kuivahtaa kevyesti kastelukertojen välillä. Liikakastelu viileässä on varmin tapa mädännyttää juuristo. Kasvi on lepotilassa, eikä se tarvitse juurikaan vettä tai ravinteita. Lannoitusta ei tule antaa lainkaan talvehtimisen aikana, vaan se aloitetaan uudelleen vasta keväällä, kun uusi kasvu alkaa näkyä. Riittävä valo on kuitenkin tärkeää, ja tarvittaessa voit käyttää kasvivaloa lisävalon antamiseen pimeimpinä kuukausina.

Keväällä, päivien pidentyessä ja valon määrän lisääntyessä, kasvi alkaa herätä ja tuottaa uutta kasvua. Tässä vaiheessa voit lisätä kastelua ja aloittaa varovaisen lannoituksen. Voit myös vaihtaa kasville uuden, ravinteikkaan mullan. Kun uutta kasvua on muodostunut, voit alkaa totuttaa kasvia jälleen ulkoilmaan lämpiminä päivinä. Vie kasvi ulos lopullisesti vasta, kun hallanvaara on kokonaan ohi. Talvetettu kasvi on usein rehevämpi ja aloittaa kukinnan aikaisemmin kuin siemenestä kasvatettu.

📷  Forest & Kim Starr, CC BY 3.0, via Wikimedia Commons