Kliivian istutus ja lisääminen

Kliivian, eli isopunasarjan, onnistunut istutus ja lisääminen ovat taitoja, jotka takaavat tämän upean kasvin jatkuvuuden ja mahdollistavat sen kauneuden jakamisen. Oikein suoritettu istutus luo perustan kasvin terveelle kasvulle ja tulevalle kukinnalle, kun taas lisääminen tarjoaa mahdollisuuden monistaa omia kasveja ja luoda uusia sukupolvia tästä pitkäikäisestä huonekasvista. Sekä siemenestä kasvattaminen että siviversojen erottaminen ovat toimivia menetelmiä, joista jälkimmäinen on huomattavasti nopeampi ja yleisempi tapa. Tässä artikkelissa syvennymme yksityiskohtaisesti kaikkiin istutuksen ja lisäämisen vaiheisiin, jotta voit varmistaa parhaan mahdollisen alun uusille kliivioillesi.

Istutuksen perusta on oikeanlaisen kasvuympäristön luominen. Tämä tarkoittaa paitsi sopivan kokoista ja mallista ruukkua, myös erityisesti kasvin tarpeisiin räätälöityä multaseosta. Kliivian mehevät juuret ovat alttiita mätänemiselle, joten ilmava ja hyvin vettä läpäisevä kasvualusta on ehdottoman tärkeä. Samoin lisäämisessä, oli kyseessä sitten siviverso tai siemen, oikeat olosuhteet ja huolellinen käsittely ratkaisevat onnistumisen ja uuden kasvin alun elinvoimaisuuden.

Siviversojen, eli ”vauvojen”, irrottaminen emokasvista on suosituin tapa lisätä kliiviaa. Nämä pienet taimet kasvavat emokasvin juurelta ja ovat geneettisesti identtisiä sen kanssa, taaten samanlaiset ominaisuudet, kuten kukan värin. Oikea ajoitus ja tekniikka ovat avainasemassa, jotta sekä emokasvi että uusi taimi selviävät toimenpiteestä mahdollisimman vähin vaurioin. Kärsivällisyys on valttia, sillä siviversojen on annettava kasvaa riittävän suuriksi ennen niiden erottamista.

Vaikka kliivian kasvattaminen siemenestä on hitaampi ja haastavampi prosessi, se voi olla erittäin palkitseva kokemus. Se antaa mahdollisuuden seurata kasvin kehitystä aivan alusta alkaen ja mahdollistaa myös uusien lajikkeiden risteyttämisen, mikäli pölytys onnistuu. Siemenestä kasvatettu kliivia vaatii vuosia ennen ensimmäistä kukintaansa, mutta prosessi itsessään on kiehtova ja opettavainen. Huolellinen valmistelu ja oikeat idätysolosuhteet ovat siemenkasvatuksen onnistumisen perusta.

Oikean istutusastian ja mullan valinta

Kliivian istuttamisessa ruukun valinnalla on suuri merkitys. Koska kasvi kukkii parhaiten ollessaan hieman ahtaassa ruukussa, on tärkeää valita astia, joka on vain vähän juuripaakkua suurempi. Uudelleenistutuksen yhteydessä uusi ruukku saisi olla halkaisijaltaan vain noin 2–4 senttimetriä edellistä isompi. Materiaalina painava savi- tai keramiikkaruukku on usein parempi vaihtoehto kuin kevyt muoviruukku, sillä se antaa vankan tuen kasvin painavalle lehtimassalle ja kukkavarrelle, ehkäisten kaatumista. Tärkeintä on kuitenkin varmistaa, että ruukun pohjassa on riittävä salaojitusreikä ylimääräisen veden poistumiseksi.

Kasvualustan laatu on menestyksen kannalta ratkaiseva. Kliivia ei siedä seisovaa vettä juurillaan, joten mullan on oltava erittäin ilmavaa ja vettä läpäisevää. Valmiit multaseokset ovat harvoin sellaisenaan sopivia, joten oma sekoitus on suositeltava. Hyvä perusta on laadukas, turvepohjainen kukkamulta, johon sekoitetaan runsaasti karkeaa ainesta ilmavuuden parantamiseksi. Tällaisia aineksia voivat olla esimerkiksi orkideamulta, kaarnarouhe, perliitti, vermikuliitti tai karkea hiekka.

Tavoitteena on luoda rakenne, joka pidättää hieman kosteutta, mutta ei missään nimessä tiivisty märäksi massaksi. Hyvä nyrkkisääntö on sekoittaa esimerkiksi kaksi osaa kukkamultaa ja yksi osa orkideamultaa tai muuta karkeaa materiaalia. Tämä jäljittelee kliivian luonnollista kasvuympäristöä, jossa se kasvaa karikkeisessa maassa puiden alla. Ennen istutusta on hyvä varmistaa, että kaikki mullan ainesosat ovat hyvin sekoittuneet keskenään.

Ennen mullan lisäämistä ruukun pohjalle kannattaa asettaa salaojituskerros. Tähän tarkoitukseen sopivat hyvin lekasora, ruukunpalaset tai pienet kivet. Tämä noin parin senttimetrin kerros varmistaa, että pohjareikä ei tukkeudu ja että ylimääräinen vesi pääsee valumaan vapaasti pois. Huolellisesti valittu ruukku ja oikein sekoitettu, ilmava multa luovat kliivialle täydelliset kasvuolosuhteet ja ehkäisevät yleisintä ongelmaa, juurimätää.

Kliivian istutusprosessi vaihe vaiheelta

Paras aika kliivian uudelleenistutukselle on keväällä, heti kukinnan päätyttyä. Tämä antaa kasville koko kasvukauden aikaa toipua ja juurtua uuteen ruukkuunsa. Ennen aloitusta on hyvä kastella kasvi perusteellisesti päivää tai paria aiemmin, sillä kostea juuripaakku irtoaa helpommin vanhasta ruukusta vahingoittumatta. Valmistele uusi ruukku, multa ja työkalut etukäteen, jotta prosessi sujuu jouhevasti ja nopeasti, minimoiden juurien altistumisen ilmalle.

Aloita kallistamalla vanhaa ruukkua ja napauttamalla sen reunaa varovasti pöytää vasten tai painelemalla ruukun reunoja, jotta juuripaakku irtoaa. Tue kasvin tyveä toisella kädellä ja vedä kasvi varovasti ulos ruukusta. Vältä vetämästä lehdistä, jotta ne eivät vahingoitu. Kun kasvi on irti, tarkastele juuristoa huolellisesti. Poista vanhaa, tiivistynyttä multaa varovasti sormin ja leikkaa pois kaikki kuolleet, pehmenneet tai mädäntyneet juuret terävillä ja desinfioiduilla saksilla. Terveet juuret ovat vaaleita ja kiinteitä.

Aseta uuden, hieman suuremman ruukun pohjalle salaojituskerros ja sen päälle ohut kerros uutta, ilmavaa multaseosta. Aseta kasvi ruukun keskelle ja varmista, että se tulee oikeaan syvyyteen; juuripaakun yläpinnan tulisi jäädä noin 1–2 senttimetriä ruukun yläreunan alapuolelle. Tämä jättää tilaa kasteluvedelle. Pidä kasvia paikallaan ja ala lisätä multaa sen ympärille, täyttäen tyhjät tilat. Painele multaa kevyesti sormin, jotta se asettuu juurien ympärille, mutta varo tiivistämästä sitä liikaa, jotta ilmavuus säilyy.

Kun ruukku on täytetty, kastele multa kevyesti, jotta se asettuu kunnolla. Älä upota kasvia veteen heti istutuksen jälkeen, vaan anna sen toipua muutaman päivän. Sijoita vastikään istutettu kliivia paikkaan, jossa se on suojassa suoralta auringonvalolta ja vedolta parin viikon ajan. Lannoittamisen voi aloittaa varovasti vasta noin kuukauden kuluttua istutuksesta, kun kasvi on selvästi alkanut kasvattaa uutta juuristoa ja sopeutunut uuteen kotiinsa.

Lisääminen siviversoista

Kliivian lisääminen siviversoista on yleisin, nopein ja varmin tapa saada uusia, emokasvin kaltaisia taimia. Siviversot, joita kutsutaan myös tyvitaimiksi tai ”vauvoiksi”, kasvavat emokasvin juurakosta. On tärkeää antaa näiden versojen kasvaa riittävän suuriksi ennen niiden erottamista, jotta niillä on tarpeeksi omia juuria ja lehtiä selviytyäkseen itsenäisesti. Hyvä nyrkkisääntö on, että versolla tulisi olla vähintään 3–4 omaa lehteä ja sen tulisi olla noin kolmasosan emokasvin koosta.

Paras aika siviversojen irrottamiselle on emokasvin uudelleenistutuksen yhteydessä keväällä. Tällöin koko juuripaakku on helposti käsiteltävissä, ja stressi sekä emo- että uudelle kasville on mahdollisimman vähäinen. Kun juuripaakku on otettu pois ruukusta, etsi kohta, jossa siviverso on kiinni emokasvissa. Irrota verso varovasti käsin heiluttamalla tai käyttämällä apuna terävää, puhdasta veistä. Pyri saamaan mukaan mahdollisimman paljon siviverson omia juuria.

Kun siviverso on irrotettu, se istutetaan omaan, pieneen ruukkuunsa. Ruukun tulee olla vain hieman juuristoa suurempi, sillä liian suuri ruukku hidastaa kasvua ja lisää liikakastelun riskiä. Käytä samaa ilmavaa ja hyvin vettä läpäisevää multaseosta kuin emokasvillekin. Istuta taimi niin, että sen juuret peittyvät ja tyvi on juuri mullan pinnan tasalla. Painele multa kevyesti taimen ympärille ja kastele niukasti.

Sijoita vastikään istutettu taimi lämpimään ja valoisaan paikkaan, mutta vältä suoraa auringonpaistetta. Voit lisätä ilmankosteutta asettamalla ruukun päälle muovipussin, jossa on ilmareikiä, muutamaksi ensimmäiseksi viikoksi juurtumisen edistämiseksi. Kastele tainta varovasti, antaen mullan kuivahtaa hieman kastelujen välillä. Uuden kasvun ilmaantuminen on merkki onnistuneesta juurtumisesta. Siviversosta kasvatettu kliivia voi kukkia ensimmäisen kerran jo 2–3 vuoden kuluttua.

Siemenestä kasvattaminen

Kliivian kasvattaminen siemenestä on pitkäjänteistä puuhaa, mutta se on palkitseva kokemus, joka antaa syvällisen käsityksen kasvin elinkierrosta. Jotta saat itämiskykyisiä siemeniä, on kliivian kukat pölytettävä. Tämä tapahtuu siirtämällä siitepölyä kukan heteistä emin luotille pienen siveltimen avulla. Onnistuneen pölytyksen jälkeen kukkapohjus alkaa turvota ja kehittyä marjaksi, jonka kypsyminen kestää useita kuukausia, jopa vuoden. Marja on kypsä, kun se muuttuu vihreästä punaiseksi tai keltaiseksi ja tuntuu pehmeältä.

Kun marjat ovat kypsiä, ne poimitaan ja niiden sisältä kaivetaan esiin helmiä muistuttavat siemenet. Siemenet tulee puhdistaa huolellisesti kaikesta marjan mallosta, sillä se voi edistää homeen kasvua. Kliivian siemenet menettävät nopeasti itävyytensä, joten ne on kylvettävä mahdollisimman pian keräämisen jälkeen. Ne eivät vaadi kuivaamista tai erityistä käsittelyä ennen kylvöä.

Kylvöalustaksi sopii hyvin ilmava ja kosteutta pidättävä seos, kuten perliitin ja vermikuliitin sekoitus tai kookoskuitu. Levitä siemenet kostean kasvualustan pinnalle ja paina niitä kevyesti niin, että ne ovat puoliksi alustan sisällä. Älä peitä siemeniä kokonaan, sillä ne tarvitsevat valoa itääkseen. Peitä kylvöastia läpinäkyvällä kannella tai muovilla ilmankosteuden ylläpitämiseksi ja sijoita se lämpimään (noin 20–25 °C) ja valoisaan paikkaan, pois suorasta auringosta.

Itäminen voi kestää muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Pidä kasvualusta tasaisen kosteana, mutta ei märkänä, koko itämisajan. Kun siemenistä on kasvanut pieniä taimia ja niihin on kehittynyt ensimmäinen oikea lehti, ne voidaan varovasti koulia omiin pieniin ruukkuihinsa käyttäen ilmavaa multaseosta. Muista, että siemenestä kasvatetun kliivian kukkimista saa odottaa yleensä 4–6 vuotta, joten kärsivällisyys on välttämätöntä.