Share

Enkelinpasuunan talvetus

Enkelinpasuuna on kotoisin Etelä-Amerikan lämpimiltä alueilta, eikä se kestä lainkaan pakkasta. Suomen ilmastossa sen onnistunut talvettaminen sisätiloissa onkin välttämätön edellytys kasvin monivuotiselle kasvattamiselle. Oikein suoritettu talvetus ei ainoastaan takaa kasvin selviytymistä, vaan myös antaa sille tarvittavan lepojakson, jonka jälkeen se on valmis aloittamaan uuden, entistä runsaamman kasvun ja kukinnan seuraavana keväänä. Tämä vaatii suunnittelua ja oikeita toimenpiteitä oikeaan aikaan.

Valmistautuminen talvetukseen alkaa jo syksyllä, kun ilmat alkavat viiletä. Ensimmäinen tärkeä askel on lannoituksen lopettaminen. Yleensä lannoitus lopetetaan elokuun lopussa tai syyskuun alussa. Tämä antaa kasville signaalin hidastaa kasvuaan ja valmistautua lepoon. Uusi, myöhään syksyllä kasvanut versoaines on pehmeää ja herkkää talven rasituksille, joten sen kasvua ei enää kannata edistää. Viimeiset lannoituskerrat voivat olla kaliumpitoisia, mikä auttaa kasvin versoja puutumaan ja parantaa sen kestävyyttä.

Ennen kuin ensimmäiset yöpakkaset uhkaavat, on aika siirtää kasvi sisälle. Ajankohta vaihtelee Suomen eri osissa, mutta yleensä tämä tapahtuu syys-lokakuun vaihteessa. Ennen sisälle tuomista kasvi kannattaa tarkastaa huolellisesti tuholaisten varalta. Kirvat, punkit ja jauhiaiset voivat lisääntyä nopeasti sisätilojen lämmössä ja kuivassa ilmassa. Tarvittaessa kasville kannattaa tehdä torjuntaruiskutus esimerkiksi mäntysuopaliuoksella jo ulkona, jotta tuholaiset eivät leviä muihin huonekasveihin.

Suurikokoinen enkelinpasuuna on usein leikattava voimakkaasti ennen sisälle siirtämistä, jotta se mahtuu talvetustilaan. Leikkaaminen vähentää myös haihduttavaa lehtipinta-alaa, mikä helpottaa kasvin hoitoa talven aikana. Kasvin voi leikata takaisin jopa niin, että jäljelle jää vain päärunko ja muutama vahva, haarautunut oksa. Vaikka leikkaus tuntuisi rajulta, enkelinpasuuna on elinvoimainen kasvi ja kestää sen hyvin. Leikkausjätteet on syytä hävittää, erityisesti jos kasvissa on ollut merkkejä taudeista.

Viimeinen vaihe ennen siirtoa on kuihtuneiden ja kellastuneiden lehtien poistaminen. Tämä siistii kasvia ja vähentää tautiriskiä talven aikana. Ruukun ulkopinta kannattaa myös puhdistaa. Näillä valmistelutoimilla varmistetaan, että kasvi siirtyy lepoon mahdollisimman puhtaana ja terveenä, mikä parantaa sen selviytymismahdollisuuksia merkittävästi. Huolellinen valmistautuminen on puoli voittoa onnistuneessa talvetuksessa.

Ihanteellinen talvetuspaikka

Oikeanlaisen talvetuspaikan valinta on onnistumisen kannalta kriittistä. Ihanteellinen paikka on viileä, mutta pakkaseton. Optimaalinen lämpötila enkelinpasuunan talvetukseen on noin +5 ja +12 asteen välillä. Tällaisessa lämpötilassa kasvin elintoiminnot hidastuvat minimiin, ja se siirtyy syvään lepotilaan. Liian lämmin talvetuspaikka pitää kasvin aktiivisena, jolloin se tarvitsee enemmän valoa ja vettä, ja on alttiimpi tuholaisille.

Valon määrä talvetuspaikassa vaikuttaa siihen, miten kasvi talvehtii. Jos tila on valoisa, kuten viileä viherhuone tai lasikuisti, kasvi saattaa säilyttää osan lehdistään. Pimeässä tai hämärässä tilassa, kuten kellarissa tai autotallissa, se pudottaa yleensä kaikki lehtensä. Molemmat tavat ovat täysin normaaleja. Lehtien pudottaminen on kasvin luonnollinen tapa säästää energiaa valonpuutteessa. Lehdettömänä talvehtiva kasvi vaatii vähemmän hoitoa ja on usein helpompi talvetettava.

Riittävä ilmankierto on tärkeää, jotta vältetään sieni-infektiot, kuten harmaahome. Tilan ei siis tulisi olla ummehtunut. Varmista, että ilma pääsee kiertämään kasvin ympärillä, äläkä sijoita sitä liian ahtaasti muiden kasvien tai tavaroiden viereen. Tilapäinen tuuletus aurinkoisina talvipäivinä voi olla hyödyllistä, kunhan kasvi ei altistu kylmälle vedolle tai pakkasilmalle.

Talvetuspaikan valinnassa on siis tehtävä kompromisseja käytettävissä olevien tilojen mukaan. Valaistu ja viileä viherhuone on unelmatilanne, mutta myös pimeä, viileä kellari tai lämmitetty autotalli voi toimia erinomaisesti, kunhan lämpötila pysyy oikealla alueella eikä laske pakkasen puolelle. Tärkeintä on sopeuttaa hoitotoimenpiteet, erityisesti kastelu, valittuihin olosuhteisiin.

Hoito talven aikana

Talvilevon aikana enkelinpasuunan hoito on hyvin minimalistista. Tärkein ja samalla haastavin tehtävä on kastelun hallinta. Koska kasvin aineenvaihdunta on lähes pysähdyksissä, sen veden tarve on hyvin pieni. Liikakastelu on ylivoimaisesti yleisin syy epäonnistuneeseen talvetukseen, sillä se johtaa nopeasti juurien mätänemiseen ja kasvin kuolemaan. Kastele siis äärimmäisen niukasti.

Kastelun tarve riippuu suoraan talvetuspaikan lämpötilasta ja siitä, onko kasvissa lehtiä. Viileässä ja pimeässä, lehdettömänä talvehtivaa kasvia kastellaan vain sen verran, että juuripaakku ei pääse täysin koppuraksi. Tämä voi tarkoittaa kastelua vain kerran kuukaudessa tai jopa harvemmin. Jos kasvi on lämpimämmässä ja valoisammassa paikassa ja sillä on lehtiä, se tarvitsee hieman enemmän vettä, mutta silloinkin mullan on annettava kuivahtaa selvästi kastelukertojen välillä.

Lannoitusta ei anneta lainkaan talvilevon aikana, marraskuusta helmikuuhun. Kasvi ei pysty hyödyntämään ravinteita lepotilassa, ja lannoittaminen vain häiritsisi sen luonnollista rytmiä ja voisi jopa vaurioittaa juuristoa. Lannoitus aloitetaan uudelleen vasta keväällä, kun uusi kasvu on selvästi alkanut.

Talven aikana on hyvä tarkistaa kasvin kunto säännöllisesti, noin parin viikon välein. Tarkkaile mahdollisia tuholaisten tai tautien merkkejä. Kuivassa sisäilmassa erityisesti vihannespunkit voivat aktivoitua. Poista myös mahdollisesti homehtuvat kasvinosat välittömästi. Muuten kasvin on parasta antaa olla rauhassa ja levätä.

Herättely keväällä

Kun päivät alkavat pidentyä ja valon määrä lisääntyy helmi-maaliskuussa, on aika alkaa herätellä enkelinpasuunaa uuteen kasvukauteen. Tämä on myös oikea aika tehdä tarvittavat hoitotoimenpiteet ennen kasvin siirtämistä ulos. Jos kasvia ei leikattu syksyllä, se voidaan leikata nyt. Poista kaikki kuolleet ja heikot oksat ja muotoile kasvi haluttuun muotoon.

Herättelyn myötä kastelua lisätään vähitellen. Kun uusia silmuja ja lehtien alkuja alkaa ilmestyä, kasvin vedentarve kasvaa. Älä kuitenkaan lisää kastelua liian nopeasti, vaan anna mullan pinnan kuivahtaa kasteluiden välillä. Kun uusi kasvu on selvästi vauhdissa, on aika istuttaa kasvi uudelleen. Poista vanha multa juuripaakun ympäriltä ja istuta kasvi hieman suurempaan ruukkuun käyttäen uutta, ravinteikasta multaa.

Uudelleenistutuksen jälkeen voidaan aloittaa myös lannoitus. Aluksi käytetään laimeaa lannoiteliuosta, ja väkevyyttä sekä tiheyttä lisätään sitä mukaa, kun kasvin kasvu kiihtyy. Tässä vaiheessa kasvi voidaan myös siirtää valoisampaan paikkaan, jotta uusi kasvu olisi vahvaa ja tanakkaa. Liian vähässä valossa versot kasvavat honteloiksi ja vaaleiksi.

Kasvi voidaan siirtää ulos vasta, kun hallanvaara on täysin ohi, yleensä touko-kesäkuun vaihteessa. Ennen lopullista ulos siirtämistä kasvia on tärkeää karaista eli totuttaa se vähitellen ulkoilmaan. Vie kasvi aluksi ulos vain muutamaksi tunniksi päivässä varjoisaan ja tuulensuojaiseen paikkaan. Pidennä ulkoiluaikaa ja lisää auringonvalon määrää vähitellen parin viikon ajan. Huolellinen karaisu estää lehtien palamisen ja auttaa kasvia sopeutumaan uusiin olosuhteisiin ilman shokkia.

Saatat myös pitää näistä