Valo on yksi tärkeimmistä resursseista, joka määrittelee tämän aurinkoa rakastavan yrtin elinvoimaisuuden ja maun. Välimeren alueen alkuperäiskasvina se on tottunut pitkiin, kuumiin ja erittäin kirkkaisiin päiviin luonnollisessa ympäristössään. Pohjoisessa kasvatettuna haasteena on usein riittävän ja laadukkaan valon turvaaminen koko pitkän kasvukauden ajan. Vain saamalla tarpeeksi säteilyä kasvi pystyy syntetisoimaan tärkeitä eteerisiä öljyjä, jotka tuottavat sen ominaisen aromin.
Optimaalinen kasvupaikka tarjoaa kasville suoraa auringonvaloa vähintään kuudesta kahdeksaan tuntia joka ikinen päivä. Aamuaurinko on erityisen hyödyllistä, sillä se kuivattaa yön aikana kertyneen kasteen tehokkaasti pois lehdiltä. Tämä vähentää merkittävästi erilaisten sienitautien riskiä, jotka viihtyvät kosteissa ja varjoisissa olosuhteissa. Iltapäivän kaikkein paahtavin auringonpaiste ei yleensä vahingoita kasvia, jos sen juuristo on saanut tarpeeksi vettä.
Varjoisassa tai puolivarjoisassa paikassa kasvin koko olemus muuttuu epäedulliseen suuntaan hyvinkin nopeasti. Versot venyvät pitkiksi ja honteloiksi yrittäessään epätoivoisesti tavoitella valonlähdettä kauempaa. Lehtien koko pienenee ja väri muuttuu usein kalpean vihreäksi terveen ja syvän sävyn sijaan. Mikä pahinta, arvokkaiden aromiaineiden tuotanto laskee minimiin, jolloin yrtistä tulee lähes mauton.
Istutusta suunniteltaessa on otettava huomioon myös naapurikasvien mahdollisesti aiheuttama varjostus kasvukauden edetessä. Isot puut tai korkeat vihannekset saattavat viedä leijonanosan valosta, jos yrtit on sijoitettu niiden pohjoispuolelle. Etelään tai lounaaseen antava rinnepelto on ammattilaisten suosima paikka täydellisen valaistuksen takaamiseksi. Ruukkuviljelyssä etuna on se, että kasveja voi siirtää auringon kierron mukaan aurinkoisempaan paikkaan.
Keinovalon käyttö sisäkasvatuksessa
Sisätiloissa kasvatettaessa tai taimikasvatuksen alkuvaiheessa luonnonvalo harvoin riittää Suomen keväässä tai talvessa. Tällöin laadukkaan keinovalon käyttö on välttämätöntä vahvojen ja terveiden kasvien tuottamiseksi. Pelkkä tavallinen huonevalaistus tai hehkulamppu ei tarjoa kasvin fotosynteesiin tarvitsemaa oikeaa valospektriä. Tehokkaat LED-kasvivalaisimet tai loisteputket ovat parhaita ja energiatehokkaimpia vaihtoehtoja tähän tarkoitukseen.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Valaisimen etäisyys kasvin latvasta on säädettävä tarkasti käytettävän valonlähteen tehon ja säteilyn mukaan. Liian lähellä oleva lamppu voi polttaa herkkiä lehtiä ja kuivattaa kasvualustan aivan liian nopeasti. Liian kaukana oleva valo taas ei ole tarpeeksi tehokasta, jolloin kasvu hidastuu ja versot venyvät. Nyrkkisääntönä valaisin pidetään usein noin kahdenkymmenen senttimetrin etäisyydellä ylimmistä lehdistä.
Valojakson pituus on myös tärkeä tekijä kasvin fysiologisen rytmin ja hyvinvoinnin ylläpitämisessä sisällä. Ajastimen käyttö on suositeltavaa, jotta kasvit saavat säännöllisen rytmin valoa ja pimeyttä. Yleensä neljäntoista tunnin valoisa aika ja kymmenen tunnin pimeä lepoaika toimivat optimaalisesti tälle lajille. Kasvit tarvitsevat ehdottomasti myös pimeän jakson lepäämiseen ja normaalin kasvuprosessin suorittamiseen.
Keinovalon valinta vaikuttaa paitsi kasvuun, myös sähkölaskuun, joten energiatehokkuuteen kannattaa panostaa. LED-teknologia tuottaa juuri oikeita aallonpituuksia, erityisesti sinistä ja punaista valoa, minimaalisella hukkalämmöllä. Sininen valo edistää vahvaa ja tiivistä lehtikasvua, kun taas punainen säteily tukee juuriston kehitystä. Nämä valaisimet ovat hankintahinnaltaan kalliimpia, mutta maksavat itsensä pitkäikäisyydellään nopeasti takaisin.
Valontarpeen muuttuminen elinkaaren aikana
Valon tarve elää jatkuvasti kasvin kehitysvaiheiden mukana kylvöstä aina sadonkorjuuseen saakka. Itämisvaiheessa siemenet tarvitsevat valoa itääkseen, minkä vuoksi niitä ei peitetä syvälle multaan. Heti sirkkalehtien avauduttua riittävä kirkkaus on elinehto, ettei taimi venähdä käyttökelvottoman honteloksi. Pienet taimet ovat kuitenkin vielä erittäin herkkiä auringon suoralle ja kuumalle paahteelle ilman karaisua.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Aktiivisen kasvun vaiheessa keskikesällä suurin mahdollinen valomäärä on kasville ainoastaan eduksi. Tällöin kasvi rakentaa lehtimassaansa ja varastoi energiaa voimakkaiden makuaineiden valmistukseen. Pitkät ja aurinkoiset päivät takaavat runsaan ja erittäin hyvälaatuisen sadon, joka kestää säilytystä. Puutarhurin tehtävä tässä vaiheessa on vain huolehtia, että valon lisäksi kasvi saa tarpeeksi vettä.
Syksyä kohden, kun päivät lyhenevät ja valon intensiteetti vähenee, kasvu alkaa hidastua luonnollisesti. Tämä on kasvin merkki valmistautua lepokauteen ja sopeutua muuttuviin ympäristöolosuhteisiin. Valon väheneminen heikentää myös eteeristen öljyjen muodostumista, jolloin uudet lehdet ovat miedomman makuisia. Tässä vaiheessa sato on korjattava ennen kuin valon puute pysäyttää toiminnan kokonaan.
Yhteenvetona voidaan todeta, että oikea valo-olosuhteiden hallinta palkitsee kasvattajan ylivertaisella sadolla. Mikään muu yksittäinen hoitotoimenpide ei korvaa auringonvalon positiivista vaikutusta yrtin laatuun. Siksi jokaisen yrtinkasvattajan tulisi käyttää aikaa parhaan mahdollisen kasvupaikan kartoittamiseen puutarhassaan. Vain luonnon ehdoilla ja aurinkoa kunnioittaen syntyy se aito, täyteläinen maku, josta tämä kasvi tunnetaan.
