Meiramin talvehtiminen

Tämän kasvin talvehtiminen pohjoisessa ilmastossa on haastavaa, sillä se on luonnostaan erittäin hallanarka. Se ei siedä jäätymistä, joten ulkona avomaalla se selviää talvesta vain hyvin harvoin poikkeusolosuhteissa. Siksi se on meidän leveysasteillamme tapana joko kasvattaa yksivuotisena tai siirtää turvaan sisätiloihin. Oikein toteutettu talvettaminen mahdollistaa kuitenkin samojen kasvien hyödyntämisen useampana peräkkäisenä vuonna.

Ensimmäinen askel on arvioida, mitkä yksilöt ovat riittävän elinvoimaisia selviytyäkseen talven yli. Vain terveet ja vahvajuuriset kasvit kannattaa yrittää säästää seuraavaa kasvukautta varten. Heikot, tautiset tai tuholaisten vaivaamat yksilöt on viisainta hävittää syksyllä puutarhan siivouksen yhteydessä. Valitut kasvit tulee valmistella siirtoa varten huolellisesti hyvissä ajoin ennen ensimmäisiä pakkasöitä.

Avomaalla kasvavat yrtit on kaivettava ylös maasta erittäin varovasti juurakkoa vahingoittamatta. Ne istutetaan riittävän suuriin ruukkuihin käyttäen laadukasta ja hyvin vettä läpäisevää kukkamultaa. Ruukutuksen jälkeen kasvit pidetään vielä ulkona suojaisassa paikassa muutaman päivän ajan, jotta ne tottuvat muutokseen. Tämä lieventää siirrosta aiheutuvaa shokkia ennen niiden lopullista tuomista sisätiloihin.

Jos kasvit ovat kasvaneet koko kesän ruukuissa, talvetus on huomattavasti vaivattomampaa. Niiden juuristoa ei tarvitse häiritä, vaan ruukut voidaan nostaa suoraan sisään säiden kylmetessä. On kuitenkin tärkeää puhdistaa ruukkujen ulkopinnat ja tarkistaa kasvit mahdollisten tuholaisten varalta. Näin estetään epätoivottujen vieraiden kulkeutuminen puutarhasta kodin sisätiloihin muiden huonekasvien kiusaksi.

Talvetuspaikan valinta ja olosuhteet

Sopivan talvetuspaikan löytäminen on kriittisin tekijä kasvin hengissä selviämisen kannalta. Paras paikka on valoisa ja viileä huone, jonka lämpötila pysyttelee kymmenen ja viidentoista celsiusasteen välillä. Viileys pysäyttää aktiivisen kasvun ja siirtää kasvin luonnolliseen ja turvalliseen lepotilaan. Liian lämpimässä huoneessa, kuten normaalissa asuinhuoneessa, kasvi kuluttaa liikaa energiaa ja heikentyy nopeasti.

Valon puute on toinen suuri ongelma Suomen pimeän ja pitkän talven aikana. Kasvi tarvitsee talvilevonkin aikana mahdollisimman paljon luonnonvaloa, joten etelään suuntautuva ikkunalauta on ihanteellinen sijoituspaikka. Usein luonnonvalo ei kuitenkaan riitä pitämään yrtin elintoimintoja yllä tarpeeksi tehokkaasti. Tällöin apuun on otettava kasvivalaisin, joka tarjoaa tarvittavan määrän oikeanlaista säteilyä.

Ilmankosteus sisätiloissa laskee talvella usein liian alhaiseksi, mikä kuivattaa kasvin ohuita lehtiä. Lämmityslaitteiden läheisyyttä on vältettävä, sillä ne kuivattavat ilmaa entisestään aivan kasvin ympäriltä. Ilmankosteutta voidaan parantaa asettamalla vesiastioita kasvien läheisyyteen tai käyttämällä ilmankostutinta. Myös kasvien varovainen sumuttelu puhtaalla huoneenlämpöisellä vedellä auttaa pitämään lehdet virkeinä.

Ilmanvaihdon on oltava riittävää myös talvetuspaikassa, jotta vältetään homeiden ja sienitautien muodostuminen. Seisova, kostea ilma viileässä tilassa on varma resepti harmaahomeen ja muiden tautien puhkeamiselle. Suoraa ja kylmää vetoa on kuitenkin ehdottomasti varottava avatessa ikkunoita pakkassäällä. Kasvit sijoitetaan niin, että ilma pääsee kiertämään vapaasti jokaisen ruukun ja lehtien välissä.

Kastelu ja hoito talvilevon aikana

Talvilevon aikana yrtin vedentarve vähenee aivan murto-osaan kesäisestä kulutuksesta. Kastelu on suoritettava äärimmäisen niukasti, vain sen verran, ettei juuripaakku pääse rutikuivaksi. Mullan pinnan ja jopa hieman syvemmänkin kerroksen on annettava kuivahtaa kunnolla kastelukertojen välissä. Ylikastelu on ylivoimaisesti yleisin syy talvetettavien kasvien kuolemaan sisätiloissa.

Lannoitusta ei talvikuukausina saa antaa missään olosuhteissa, sillä kasvi ei pysty hyödyntämään ravinteita. Lepotilassa olevan kasvin ravitseminen johtaa juuriston vaurioitumiseen ja saattaa jopa herättää kasvin liian aikaisin. Uuden, heikon kasvun muodostuminen keskellä talvea kuluttaa kasvin arvokkaita energiavarastoja turhaan. Ravinteiden antaminen aloitetaan uudelleen vasta keväällä valon lisääntyessä ja kasvun taas käynnistyessä.

Kuolleiden ja ruskettuneiden lehtien säännöllinen poistaminen kuuluu tärkeisiin talvihuollon rutiineihin. Nämä kuivat osat poistetaan varovasti joko sormin nipistämällä tai pienillä saksilla leikkaamalla. Tämä toimenpide paitsi pitää kasvin siistinä, myös estää homeiden leviämistä kuolleessa kasviaineksessa. Sakset on syytä desinfioida aina välillä, jotta tauteja ei vahingossa siirretä kasvista toiseen.

Tuholaistarkkailua ei saa unohtaa, vaikka kasvi onkin tuotu suojaan sisätiloihin. Erityisesti vihannespunkit ja ansarijauhiaiset viihtyvät kuivassa huoneilmassa ja lisääntyvät nopeasti lämmössä. Lehdet on tarkastettava huolellisesti myös alapuolelta säännöllisin väliajoin mahdollisen invaasion varalta. Torjuntaan voidaan käyttää mietoa saippuavettä tai tarvittaessa luonnonmukaisia pyretriinipohjaisia sumutteita.

Herättäminen ja kevättoimenpiteet

Kevättalvella, helmi-maaliskuun vaihteessa, valon määrä alkaa luonnollisesti lisääntyä ja kasvi heräilee lepotilastaan. Tässä vaiheessa lämpötilaa voidaan vähitellen nostaa siirtämällä kasvi hieman lämpimämpään ja valoisampaan paikkaan. Kastelua lisätään varovaisesti asteittain, mutta maa ei edelleenkään saa olla jatkuvasti märkää. Ensimmäisten uusien lehtien puhkeaminen on varma merkki siitä, että kasvi on selviytynyt talvesta.

Kun kasvu on selvästi käynnistynyt, on oikea aika suorittaa mullanvaihto tai ainakin pintamullan uusiminen. Uusi, ravinteikas multa antaa kasville tarvittavan energiapiikin uuden ja terveen kasvuston muodostamiseen. Samassa yhteydessä juuristoa voidaan hieman siistiä leikkaamalla pois tummuneet tai pehmenneet juurenpätkät. Mullanvaihdon jälkeen kasvi kastellaan hyvin ja sille voidaan antaa ensimmäinen kevyt lannoiteannos.

Kevään edetessä kasvia on muotoiltava kevyellä leikkauksella, jotta se kasvaisi tuuheaksi pensaaksi. Talven aikana mahdollisesti kasvaneet pitkät ja hontelot versot katkaistaan kylmästi pois. Tämä stimuloi uinuvia silmuja aukeamaan alempana varressa ja tekee kasvista elinvoimaisen näköisen. Leikatut versot voidaan mainiosti hyödyntää ruoanlaitossa kevään ensimmäisenä omana satona.

Lopulta, kun yöpakkasten vaara on keväällä lopullisesti ohi, on aika siirtää kasvi takaisin ulos. Tämä on tehtävä asteittain samanlaisen karaisumenettelyn kautta kuin pienten taimienkin kohdalla. Äkillinen siirto sisätiloista kirkkaaseen auringonvaloon ulos aiheuttaisi varmasti lehtien palamisen ja kasvun taantumisen. Huolellisen karaisun jälkeen yrtti on valmis aloittamaan uuden, tuotteliaan kasvukauden ulkoilmassa.