Alppiasterin istutus ja lisääminen

Alppiasterin istuttaminen on palkitsevaa työtä, joka luo perustan koko kasvin tulevalle kukoistukselle ja elinvoimaisuudelle. Onnistunut lopputulos alkaa aina huolellisesta valmistelusta, jossa huomioidaan kasvin luonnollinen alkuperä ja tarpeet. Alppiasteri on luonnostaan vuoristojen asukki, joten se arvostaa olosuhteita, jotka jäljittelevät sen karua mutta valoisaa kotiseutua. Istutusprosessi itsessään ei ole vaikea, mutta muutama perussääntö on hyvä pitää mielessä parhaan tuloksen saavuttamiseksi.

Paras aika alppiasterin istuttamiseen on joko varhain keväällä tai loppukesällä, kun lämpötilat ovat maltillisia. Kevätistutus antaa kasville koko kasvukauden aikaa juurtua ja vahvistua ennen ensimmäistä talveaan puutarhassa. Toisaalta loppukesän istutus hyödyntää maan luontaista lämpöä ja usein lisääntyvää kosteutta, mikä edistää juurtumista. Tärkeintä on välttää kaikkein kuumimpia ja kuivimpia keskikesän päiviä, jolloin taimen stressitaso nousee korkeaksi.

Ennen istutusta on syytä valmistella kasvualusta huolellisesti poistamalla kaikki monivuotiset rikkakasvit ja niiden juuret. Maata kannattaa muokata noin lapion piston syvyydeltä ja lisätä tarvittaessa hiekkaa tai soraa läpäisevyyden parantamiseksi. Jos maaperä on erittäin laihaa, sekaan voi sekoittaa pienen määrän kypsää kompostia tuomaan eloa ja ravinteita. Huolellinen pohjatyö takaa, että alppiasteri saa lentävän lähdön uudessa kodissaan.

Taimen sijoittaminen istutuskuoppaan vaatii tarkkuutta, jotta se asettuu oikeaan syvyyteen suhteessa maanpintaan. Liian syvään istuttaminen voi aiheuttaa tyven mätänemistä, kun taas liian pintaan jäävä taimi on altis kuivumiselle. Ihanteellinen syvyys on sama, jossa taimi on kasvanut ruukussaan, tai korkeintaan hieman syvemmälle. Kun taimi on paikoillaan, multa tiivistetään kevyesti käsin ja alue kastellaan runsaasti veden avulla.

Siemenistä kasvattaminen

Alppiasterin lisääminen siemenistä on kiehtova prosessi, joka vaatii puutarhurilta hieman kärsivällisyyttä ja tarkkuutta. Siemenet voidaan kylvää joko suoraan kasvupaikalle loppusyksystä tai esikasvattaa sisätiloissa kevättalvella. Syyskylvö on usein luonnollisin tapa, sillä siemenet hyötyvät talven kylmäkäsittelystä, joka purkaa niiden lepotilan. Keväällä lumien sulamisen jälkeen taimet nousevat maasta usein vahvoina ja karaistuneina.

Jos valitset esikasvatuksen sisällä, aloita kylvö helmi-maaliskuussa hiekansekaiseen kylvömultaan taimiruukkuihin. Siemenet tarvitsevat valoa itääkseen, joten niitä ei pidä peittää paksulla mullalla, vaan ne voi painaa kevyesti pintaan. Lämpötilan tulisi olla tasainen, ja kylvös on pidettävä sumuttamalla sopivan kosteana muttei märkänä. Mikäli itämistä ei tapahdu parissa viikossa, voi pieni kylmäjakso jääkaapissa auttaa siemeniä heräämään.

Kun taimet ovat kasvattaneet ensimmäiset varsinaiset lehtensä, ne on syytä koulia eli siirtää omiin ruukkuihinsa kasvamaan. Tässä vaiheessa ne tarvitsevat paljon valoa, jotta niistä ei tule honteloita ja heikkoja. Karaistuminen on tärkeä vaihe ennen ulosistutusta, eli taimia totutetaan ulkoilmaan vähitellen päiväsaikaan parin viikon ajan. Lopulliselle kasvupaikalleen ne siirretään, kun hallanvaara on ohi ja maa on lämmennyt riittävästi.

Siemenestä kasvatetut alppiasterit eivät välttämättä kuki vielä ensimmäisenä vuonna, vaan ne keskittyvät lehtiruusukkeen kasvattamiseen. Tämä on kuitenkin sijoitus tulevaisuuteen, sillä siemenkasvatuksella saadaan usein erittäin kestäviä ja terveitä yksilöitä. Lisäksi siemenistä voi tulla mielenkiintoisia värivivahteita, jos käytössä on eri lajikkeiden siemeniä. Se on edullinen tapa hankkia suuri määrä taimia vaikkapa laajempaan maanpeiteistutukseen.

Jakaminen ja mätästen uudistaminen

Jakaminen on ehkä suosituin ja helpoin tapa lisätä alppiasteria, ja se onnistuu lähes jokaiselta kotipuutarhurilta. Paras aika mättään jakamiselle on joko varhain keväällä heti kasvun alkaessa tai syksyllä kukinnan jälkeen. Jakaminen paitsi tuottaa uusia taimia, myös nuorentaa emokasvia ja saa sen kukoistamaan entistä runsaammin. Yleensä kolmen tai neljän vuoden välein tehty jakaminen pitää kasvuston terveenä ja kauniina.

Toimenpide aloitetaan kastelemalla emokasvi hyvin edellisenä päivänä, jotta juuristo on kimmoisa ja helpommin käsiteltävä. Koko mätäs nostetaan ylös lapiolla mahdollisimman suurena paakkuna, jotta hienot hiusjuuret eivät vaurioidu liikaa. Tämän jälkeen mätäs jaetaan käsin tai veitsellä osiin, joissa jokaisessa on useita versoja ja vahva juuristo. Huonokuntoiset tai täysin puutuneet osat mättään keskeltä on hyvä jättää pois uusia istutuksia tehtäessä.

Uudet taimipalat istutetaan heti joko suoraan maahan tai väliaikaisesti ruukkuihin juurtumaan ja vahvistumaan. Istutuskuoppaan on hyvä lisätä hieman uutta multaa antamaan eväitä alkuun pääsemiseksi. On tärkeää muistaa kastella uudet taimet säännöllisesti ensimmäisten viikkojen ajan, kunnes ne ovat selvästi kotiutuneet. Jaetut kasvit kasvavat yleensä nopeasti ja saattavat kukkia jo seuraavana mahdollisena kukintakautena.

Tämä menetelmä on erinomainen tapa säilyttää juuri se tietty lajike tai värisävy, jota puutarhassasi jo kasvaa. Koska kyseessä on kasvullinen lisääntyminen, uudet taimet ovat perimältään täsmälleen samanlaisia kuin alkuperäinen kasvi. Jakaminen on myös ekologinen ja ilmainen keino täydentää puutarhan perennapenkkejä tai antaa lahjaksi ystäville. Hyvin hoidettu mätäs kestää vuosikymmeniä, kunhan muistat antaa sille tilaa ja uutta multaa tasaisin väliajoin.

Pistokkaista lisääminen

Pistokkaista lisääminen on hieman teknisempi menetelmä, mutta se on varsin tehokas tapa saada uusia alppiastereita kesällä. Sopiva aika pistokkaiden ottamiselle on loppukeväästä tai alkukesästä, ennen kuin kasvi on ehtinyt täyteen kukkaansa. Valitse terveitä, noin 5–10 senttimetriä pitkiä versoja, joissa ei ole kukkia tai nuppuja vielä näkyvissä. Leikkaa verso terävällä veitsellä juuri lehtihangan alapuolelta, jotta juurtuminen on helpompaa.

Poista pistokkaan alaosasta lehdet ja työnnä se hiekan ja turpeen sekoitukseen taimiruukkuun tai suoraan varjoisaan paikkaan ulkona. On tärkeää pitää pistokas riittävän kosteana, jotta se ei nuudu ennen juurien muodostumista. Pistokasruukut voi peittää muovipussilla tai lasilla ilmankosteuden säilyttämiseksi, mutta muista tuulettaa niitä päivittäin homehtumisen estämiseksi. Juurtuminen vie yleensä muutamasta viikosta kuukauteen riippuen lämpötilasta ja olosuhteista.

Kun pistokas alkaa näyttää merkkejä uudesta kasvusta, on se merkki siitä, että juuret ovat alkaneet kehittyä. Tässä vaiheessa kastelua voidaan hieman vähentää ja mahdollista suojakupua raottaa enemmän taimien karaisemiseksi. Ensimmäisen talven yli pistokastaimia kannattaa hoitaa hieman varovaisemmin, ehkä jopa siirtää ne suojaisaan kylmälavaan. Ne kehittävät hyvän juuriston hiljalleen ja ovat valmiita lopulliselle kasvupaikalleen seuraavana keväänä.

Pistokkailla lisättäessä saadaan varmasti emokasvin kaltaisia yksilöitä, aivan kuten jakamisessakin. Tämä menetelmä on hyödyllinen silloin, kun emokasvi on vielä pieni ja mättään jakaminen ei ole järkevää. Se mahdollistaa myös monien uusien taimien tuottamisen suhteellisen pienestä määrästä lähtömateriaalia. Alppiasteri juurtuu usein helposti, joten kokeilu kannattaa ja tuottaa usein iloisia yllätyksiä puutarhurille.