Valo on yksi tärkeimmistä tekijöistä, joka säätelee enkelinpasuunan kasvua, terveyttä ja ennen kaikkea kukintaa. Tämä trooppinen kasvi on luonnostaan tottunut runsaaseen auringonpaisteeseen, ja riittävä valon saanti onkin edellytys sen näyttävälle kukkaloistolle. Valon puute on yksi yleisimmistä syistä, miksi enkelinpasuuna kasvattaa kyllä suuria lehtiä, mutta jättää kukat kokonaan muodostamatta. Oikeanlaisen kasvupaikan valinta on siis avainasemassa menestyksekkäässä kasvatuksessa.
Enkelinpasuuna tarvitsee runsaasti suoraa auringonvaloa, vähintään 5–6 tuntia päivässä, jotta se voi tuottaa energiaa kukintaan. Ihanteellinen paikka on sellainen, jossa kasvi saa nauttia aamu- ja iltapäivän auringosta. Vaikka kasvi rakastaa aurinkoa, kaikkein paahtavin keskipäivän aurinko voi olla sille liikaa, erityisesti kuumina ja vähäsateisina kesinä. Liian voimakas auringonpaiste voi polttaa sen suuret, herkät lehdet, mikä näkyy ruskeina, kuivina laikkuina lehtien reunoilla. Se myös lisää veden haihtumista ja kastelutarvetta merkittävästi.
Täydellisen tasapainon löytäminen valon ja suojan välillä on tärkeää. Jos mahdollista, sijoita kasvi paikkaan, jossa se on kevyessä varjossa päivän kuumimpien tuntien, noin kello 12 ja 15 välillä. Esimerkiksi suuren puun siimeksessä tai rakennuksen itä- tai länsipuolella voi olla erinomainen paikka. Tällöin kasvi saa riittävästi auringon energiaa, mutta säästyy polttavalta kuumuudelta. Jos kasvatat enkelinpasuunaa ruukussa, sinulla on etuna mahdollisuus siirtää kasvia tarpeen mukaan löytääksesi sille optimaalisen paikan.
Jos enkelinpasuunasi ei kuki, vaikka se saa riittävästi vettä ja ravinteita, syy on lähes aina valon puute. Liian varjoisassa paikassa kasvi keskittää energiansa lehtien kasvattamiseen saadakseen mahdollisimman paljon vähäisestä valosta irti. Tällöin se kasvattaa suuria, tummanvihreitä lehtiä, mutta kukinta jää pois. Kokeile siirtää kasvi asteittain aurinkoisempaan paikkaan. Älä kuitenkaan siirrä sitä syvästä varjosta suoraan paahteeseen, vaan totuta se uusiin olosuhteisiin vähitellen muutaman viikon aikana, jotta lehdet eivät pala.
Valon vaikutus kasvuun ja kukintaan
Valon laadulla ja määrällä on suora vaikutus enkelinpasuunan fysiologiaan. Auringonvalo on kasvin ”polttoainetta”, jota se käyttää yhteyttämiseen. Yhteyttämisprosessissa kasvi muuntaa valoenergiaa, vettä ja hiilidioksidia sokereiksi, jotka toimivat sen energianlähteenä. Mitä enemmän valoa kasvi saa (tiettyyn rajaan asti), sitä enemmän energiaa se pystyy tuottamaan. Tämä ylimääräinen energia käytetään paitsi elintoimintojen ylläpitoon, myös voimakkaaseen kasvuun ja energiasyöppöön kukintaan.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Riittävässä valossa enkelinpasuunan kasvu on tanakkaa ja tiivistä. Versot ovat vahvoja ja lehtivälit lyhyitä. Valon puutteessa kasvi sen sijaan alkaa ”venyä” valoa kohti. Tämä näkyy honteloina, pitkinä versoina ja harvana lehtivälinä. Tällainen kasvu on heikkoa ja altistaa kasvin katkeamiselle ja taudeille. Vahva valo edistää myös lehtien väriä, tehden niistä syvänvihreitä ja elinvoimaisen näköisiä.
Kukinnan kannalta valo on ehdottoman kriittinen tekijä. Enkelinpasuuna on niin sanottu lyhyenpäivänkasvi, mikä tarkoittaa, että se aloittaa kukintansa, kun yöt ovat riittävän pitkiä. Kuitenkin itse kukkanuppujen kehittyminen ja aukeaminen vaativat valtavasti energiaa, jota saadaan vain runsaasta auringonvalosta. Valonpuute voi aiheuttaa sen, että nuput eivät kehity lainkaan, tai ne kellastuvat ja putoavat pois ennen aukeamistaan. Runsas valo takaa paitsi kukkien määrän, myös niiden koon ja värin voimakkuuden.
On myös hyvä huomioida, että eri lajikkeilla voi olla hieman erilaisia valovaatimuksia. Esimerkiksi vaalealehtiset tai kirjavalehtiset lajikkeet saattavat olla herkempiä auringonpolttamalle kuin tummanvihreät lajikkeet. Yleisohjeena voidaan kuitenkin pitää, että runsas, mutta ei paahtava, aurinko on paras tae onnistumiselle. Tarkkaile omaa kasviasti ja sen reaktioita eri valo-olosuhteisiin, niin opit löytämään sille parhaan mahdollisen paikan.
Valo-olosuhteet sisätiloissa ja talvetuksessa
Kasvukauden ulkopuolella, erityisesti talvetuksen aikana, valo-olosuhteet muuttuvat dramaattisesti, ja kasvin hoitoa on sopeutettava sen mukaisesti. Kuten talvetusta käsittelevässä osiossa todettiin, ihanteellinen talvetuspaikka on viileä (5-12 °C). Tällaisessa lämpötilassa kasvi siirtyy lepotilaan, ja sen valontarve vähenee huomattavasti. Jos tila on viileyden lisäksi myös pimeä, kuten kellari, kasvi pudottaa lehtensä ja selviää talvesta vähällä hoidolla.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Jos joudut talvettamaan enkelinpasuunan lämpimämmässä, yli 15 asteen huoneenlämmössä, valon merkitys korostuu. Lämpimässä kasvi ei siirry kunnolla lepotilaan, vaan yrittää jatkaa kasvuaan. Suomen talven pimeydessä luonnonvalo ei kuitenkaan riitä, mikä johtaa heikkoon ja honteloon kasvuun. Tällaisessa tilanteessa kasvivalon käyttö on lähes välttämätöntä. Kasvivalo antaa kasville sen tarvitsemaa valospektriä ja auttaa sitä pysymään elinvoimaisena talven yli. Valaisinta pidetään päällä noin 12–14 tuntia vuorokaudessa.
Keväällä, kun kasvia aletaan herätellä, valon määrää lisätään vähitellen. Kasvi siirretään talvetuspaikasta valoisammalle ikkunalle. Tämä antaa sille signaalin aloittaa uusi kasvu. On tärkeää muistaa, että talven pimeyden jälkeen kasvi on herkkä voimakkaalle auringonvalolle. Kun kasvi siirretään ulos, se on ehdottomasti karaistava. Karaisu tarkoittaa kasvin totuttamista vähitellen ulkoilmaan ja suoraan auringonvaloon. Tämä estää shokin ja lehtien palamisen, jotka voisivat hidastaa kasvuunlähtöä merkittävästi.
Valo on siis enkelinpasuunan elämän elinehto, jonka merkitys vaihtelee vuodenajan mukaan. Kesällä se on polttoainetta upealle kukkinnalle, ja talvella sen hallinta on avain onnistuneeseen lepoon. Ymmärtämällä kasvin valontarpeen eri vaiheissa voit varmistaa, että se voi hyvin ja palkitsee sinut vuodesta toiseen henkeäsalpaavalla kauneudellaan.
