**Vihreäkukkaisen kellohyasintin kasvatus alkaa hyvälaatuisesta, kiinteästä sipulista ja huolellisesti valmistellusta kasvupaikasta. Laji viihtyy luonnossa kuivahkoilla ja kivikkoisilla rinteillä, joten istutuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota veden poistumiseen. Sipuleita voidaan lisätä sekä sivusipuleista että siemenistä, mutta menetelmien nopeus ja tavoitteet eroavat toisistaan. Oikea ajoitus auttaa juuria kehittymään ilman, että sipuli joutuu pitkäksi aikaa kylmään ja märkään maahan. **

Istutuspaikan valmistelu

Istutuspaikka muokataan selvästi sipulin lopullista istutussyvyyttä syvemmältä. Tiivis pohjamaa rikotaan, jotta vesi ei keräänny istutuskuopan alle. Raskaaseen maahan sekoitetaan karkeaa hiekkaa, hienoa soraa ja kypsää kompostia. Pelkkä hiekan kaataminen pieneen kuoppaan ei riitä, jos ympäröivä maa jää vettä pidättäväksi.

Kasvualustan tulisi olla ravinteikas mutta rakenteeltaan kuohkea. Hyvin maatunut lehtikomposti parantaa sekä vedenpidätyskykyä että ilmavuutta. Turpeinen multa voi kuivuttuaan hylkiä vettä ja märkänä pysyä liian tiiviinä. Siksi siihen kannattaa yhdistää mineraalista ainesta, kuten hiekkaa tai pienirakeista soraa.

Istutusalueen pinnan on hyvä jäädä hieman ympäröivää maanpintaa korkeammalle. Kohotus johtaa rankkasateen ja lumen sulamisveden pois sipulien ympäriltä. Reunat muotoillaan loiviksi, jotta vesi ei jää seisomaan niiden sisäpuolelle. Hyvin rakennettu kohopenkki vähentää tarvetta nostaa sipulit kesken kasvukauden.

Ennen istutusta alueelta poistetaan monivuotisten rikkakasvien juuret huolellisesti. Juolavehnän ja vuohenputken kaltaisia kasveja on vaikea poistaa myöhemmin vahingoittamatta sipuleita. Maanparannusaineet sekoitetaan koko istutusalueelle eikä vain yksittäisten sipulien ympärille. Näin juuristo pääsee laajenemaan tasalaatuiseen kasvualustaan.

Sipulien istuttaminen

Istutukseen valitaan painavia ja kiinteitä sipuleita, joiden pinnalla ei ole pehmeitä kohtia. Kuivat uloimmat kuoret ovat tavallisia eivätkä sellaisenaan osoita huonoa laatua. Märät, pahalta haisevat tai syvästi vaurioituneet sipulit jätetään istuttamatta. Pienet pintavauriot voidaan puhdistaa ja antaa kuivahtaa ennen istutusta.

Sipuli asetetaan maahan kaula ylöspäin ja juuripohja alaspäin. Vihreäkukkainen kellohyasintti istutetaan melko matalaan, eikä sipulia tarvitse haudata syvälle. Sipulin päälle jätetään vain muutaman senttimetrin kerros ilmavaa kasvualustaa. Raskaassa maassa istutussyvyyttä pienennetään hieman mätänemisriskin vähentämiseksi.

Sipulien väliin jätetään riittävästi tilaa lehtiruusukkeen ja sivusipulien kehittymistä varten. Suurille sipuleille sopiva väli on tavallisesti noin kaksikymmentäviisi tai kolmekymmentä senttimetriä. Liian tiivis istutus näyttää ensimmäisenä kesänä näyttävältä, mutta kasvusto ruuhkautuu nopeasti. Väljässä ryhmässä ilma kiertää paremmin myös lehtien ympärillä.

Istutuksen jälkeen maa tiivistetään käsin kevyesti, jotta sipulin ympärille ei jää suuria ilmataskuja. Alusta kastellaan kerran perusteellisesti, jos se on valmiiksi kuiva. Märkään syysmaahan tai sateen kyllästämään ruukkuun ei lisätä vettä. Istutuspaikka merkitään, koska versot eivät välttämättä ilmesty heti seuraavan kevään alussa.

Lisääminen sivusipuleista

Vahvan emosipulin ympärille muodostuu ajan mittaan pienempiä sivusipuleita. Ne voidaan erottaa silloin, kun kasvi on lepotilassa ja lehdet ovat täysin kuihtuneet. Nosto tehdään leveällä talikolla riittävän etäältä kasvustosta. Lapiolla työskenneltäessä sipulit leikkautuvat helposti huomaamatta.

Maa ravistellaan varovasti juurten ympäriltä, minkä jälkeen sipuliryhmän rakenne tarkastetaan. Hyvin irtoavat sivusipulit voidaan kiertää kevyesti irti käsin. Tiukasti kiinni olevia pieniä sipuleita ei tarvitse väkisin erottaa. Ne voidaan jättää emosipulin yhteyteen vielä yhden kasvukauden ajaksi.

Irrotettujen sipulien pinnan annetaan kuivua ilmavassa ja varjoisassa paikassa. Mahdolliset murtopinnat paranevat nopeasti, kun ne eivät jää märiksi. Sipuleita ei kuivata voimakkaassa auringossa tai lämpöpatterin lähellä. Pitkä kuivaus voi kutistaa pieniä sivusipuleita ja heikentää niiden lähtöä kasvuun.

Sivusipulit istutetaan omaan kasvatuspenkkiinsä tai riittävän suuriin ruukkuihin. Pienet sipulit sijoitetaan matalampaan kuin täysikasvuiset yksilöt. Ne voivat tarvita muutaman kasvukauden ennen ensimmäistä kukintaa. Tasainen hoito ja terve lehdistö nopeuttavat sipulien vahvistumista enemmän kuin runsas typpilannoitus.

Lisääminen siemenistä

Siemenlisäys sopii silloin, kun halutaan tuottaa suurempi määrä uusia kasveja. Kypsä siemenkota muuttuu kuivaksi ja alkaa vähitellen avautua. Siemenet kerätään ennen kuin ne varisevat maahan. Ne säilytetään kuivina ja viileinä kylvöön asti.

Kylvö tehdään keväällä ilmavaan ja vähäravinteiseen kylvömultaan. Siemenet levitetään harvaan, jotta taimet eivät kasva tiiviinä mattona. Päälle lisätään ohut kerros hienoa hiekkaa tai seulottua multaa. Alusta kostutetaan sumuttamalla tai kastelemalla astia alakautta.

Kylvös pidetään valoisassa paikassa, mutta se suojataan voimakkaalta keskipäivän auringolta. Mullan tulee pysyä tasaisen kosteana ilman jatkuvaa märkyyttä. Kansi tai suojamuovi poistetaan heti, kun taimia alkaa nousta runsaasti. Hyvä ilmanvaihto ehkäisee taimipoltetta ja pitää nuoret lehdet tukevina.

Ensimmäisen kasvukauden aikana muodostuvat sipulit ovat hyvin pieniä. Taimien annetaan kasvaa mahdollisimman pitkään ennen lepojakson alkamista. Seuraavina vuosina ne koulitaan väljemmälle ja lannoitetaan maltillisesti. Ensimmäistä kukintaa voidaan odottaa tavallisesti vasta muutaman vuoden huolellisen kasvatuksen jälkeen.