Punakolmilehden istuttamisessa tärkeintä on valita kasvupaikka, jossa kasvi saa juurtua rauhassa ja säilyttää tasaisen kosteuden koko kasvukauden ajan. Hitaasti kehittyvä juurakko reagoi herkästi kuivumiseen, tiivistyneeseen maahan ja toistuviin siirtoihin. Hyvin valmisteltu istutusalue voi lyhentää kasvin asettumiseen kuluvaa aikaa ja vähentää myöhempää hoitotarvetta. Lisääminen onnistuu sekä jakamalla että siemenistä, mutta menetelmien aikataulu ja vaatimukset eroavat huomattavasti toisistaan.

Sopiva istutusaika ja taimimateriaali

Astia- tai paakkutaimen voi istuttaa keväällä, kun maa on sulanut ja muokattavissa. Kevätistutus antaa kasville kokonaisen kasvukauden uusien juurien muodostamiseen ennen talvea. Kastelusta on kuitenkin huolehdittava erityisen tarkasti, jos kevät muuttuu nopeasti kuivaksi. Nousevia versoja on käsiteltävä varoen, sillä ne murtuvat helposti kuljetuksen ja istutuksen aikana.

Loppukesä ja alkusyksy sopivat juurakoiden istuttamiseen, kun voimakkain helle on ohi. Maassa on tällöin tavallisesti vielä riittävästi lämpöä uusien juurien kehittymiseen. Istutus on tehtävä niin ajoissa, että juurakko ehtii asettua ennen maan jäätymistä. Kuivina syksyinä kasvualusta kastellaan perusteellisesti myös istutuksen jälkeen.

Paljasjuurisen juurakon tulee olla kiinteä, painavan tuntuinen ja vaurioitumaton. Kuiva, pehmeä tai pahalta haiseva juurakko on heikosti elinkelpoinen ja altis mätänemiselle. Elävä kasvusilmu näkyy usein vaaleana tai hieman punertavana ulokkeena juurakon pinnalla. Paljasjuurinen kasvi istutetaan mahdollisimman pian, sillä sen hienot juuret kuivuvat nopeasti ilmassa.

Astiaa valittaessa kannattaa tarkistaa, että taimella on elävä kasvupiste ja terve juuristo. Pitkään pienessä ruukussa ollut taimi voi olla tiukasti juurtunut, mutta juuripaakkua ei pidä repiä voimakkaasti auki. Ulkokehän kiertäviä juuria voidaan irrottaa varovasti sormin ennen istutusta. Hyvin kasteltu paakku säilyy käsittelyn aikana paremmin koossa kuin kuiva kasvualusta.

Lisää artikkeleita tästä aiheesta

Istutuspaikan perusteellinen valmistelu

Istutusalueelta poistetaan monivuotiset rikkakasvit juurineen ennen maan parantamista. Erityisesti vuohenputken, juolavehnän ja ohdakkeen kaltaiset kasvit ovat hankalia poistaa myöhemmin vahingoittamatta punakolmilehteä. Pintapuolinen kitkeminen ei riitä, jos maahan jää elinvoimaisia juurenpaloja. Huolellinen perustaminen säästää monta vuotta myöhempää käsityötä.

Maata muokataan riittävän laajalta alueelta eikä vain pienen istutuskuopan kohdalta. Ympäröivän maan rakenne vaikuttaa veden liikkumiseen ja juuriston laajenemiseen. Hyvin pieni, kompostilla täytetty kuoppa tiiviissä savimaassa voi toimia vettä keräävänä altaana. Tasaisesti parannettu kasvualusta tarjoaa juurille luonnollisemmat olosuhteet.

Lehtikomposti on erityisen sopiva maanparannusaine metsänpohjakasville. Se lisää humusta, ylläpitää pieneliötoimintaa ja parantaa kosteuden tasaista jakautumista. Tavallista puutarhakompostia voidaan käyttää kohtuullisesti, jos se on täysin kypsää ja rakenteeltaan murumaista. Voimakasta, tuoretta tai suolaista kompostia ei pidä sijoittaa suoraan herkän juurakon ympärille.

Kasvupaikan kuivatus tarkistetaan ennen istutusta esimerkiksi seuraamalla, jääkö sadevesi seisomaan alueelle. Punakolmilehti tarvitsee kosteutta, mutta sen juurakko ei siedä pitkäaikaista hapetonta märkyyttä. Kohopenkin kaltainen loiva korotus voi auttaa erittäin raskaassa maassa. Korotuksen ei kuitenkaan pidä olla niin jyrkkä, että kasvualusta kuivuu kesällä liian nopeasti.

Juurakon oikea istutussyvyys

Istutuskuopasta tehdään niin leveä, että juuret voidaan levittää luonnolliseen asentoon. Juuria ei saa taittaa jyrkästi ylöspäin tai puristaa tiukaksi nipuksi. Kuopan pohjalle muodostetaan tarvittaessa pieni multakumpu, jonka ympärille juuret asetellaan. Juurakon kasvusilmu suunnataan ylöspäin ja sijoitetaan lähelle maanpintaa.

Punakolmilehden juurakkoa ei istuteta syvälle kuten monia kukkasipuleita. Kasvusilmun päälle riittää yleensä muutaman senttimetrin kerros kuohkeaa multaa. Liian syvä istutus voi hidastaa versojen nousua ja heikentää hapensaantia. Liian pintaan jäänyt juurakko puolestaan kuivuu herkästi ja altistuu talven lämpötilavaihteluille.

Istutusmulta painellaan käsin kevyesti juurien ympärille suurten ilmataskujen poistamiseksi. Maata ei tallata tiiviiksi, sillä huokoinen rakenne on juurtumiselle tärkeä. Istutuksen jälkeen alue kastellaan hitaasti ja perusteellisesti. Kastelu asettaa hienon maa-aineksen juurten ympärille tehokkaammin kuin voimakas painaminen.

Maan pinnalle levitetään lopuksi ohut kerros lehtiä tai lehtikompostia. Kate auttaa säilyttämään kosteuden ja vähentää rikkakasvien kilpailua. Kasvusilmun päälle ei kuitenkaan kasata paksua, märkää massaa. Istutuskohta merkitään, sillä myöhään nouseva taimi saattaa muuten vahingoittua keväisen maanmuokkauksen aikana.

Lisääminen jakamalla ja siemenistä

Jakaminen on nopein tapa saada emokasvin kaltainen uusi punakolmilehti. Sopivin ajankohta on tavallisesti loppukesän tai alkusyksyn lepotila, kun lehdet ovat alkaneet lakastua. Koko kasvusto nostetaan leveällä otteella, jotta juuret säilyvät mahdollisimman ehjinä. Toimenpide kannattaa tehdä vain vahvalle ja useita kasvupisteitä muodostaneelle yksilölle.

Juurakko jaetaan puhtaalla, terävällä veitsellä osiin, joissa jokaisessa on vähintään yksi terve kasvusilmu ja riittävästi juuria. Leikkauspintojen annetaan kuivahtaa lyhyesti varjoisassa paikassa ennen istuttamista. Osat istutetaan välittömästi valmisteltuun maahan samaan syvyyteen kuin emokasvi kasvoi. Jakotaimet pidetään ensimmäisen kasvukauden ajan tasaisen kosteina.

Siemenlisäys on huomattavasti hitaampi mutta biologisesti kiinnostava menetelmä. Kypsät siemenet kerätään silloin, kun hedelmä on pehmennyt ja siemenet ovat täysin kehittyneet. Tuoreet siemenet kylvetään mieluiten heti humuspitoiseen, hyvin vettä läpäisevään kasvualustaan. Kuivuminen voi syventää siementen lepoa ja hidastaa itämistä entisestään.

Punakolmilehden siemenet tarvitsevat luonnollista lämpimien ja kylmien jaksojen vaihtelua ennen taimettumista. Ensimmäisenä vuonna voi kehittyä vain maanalainen juuri, ja vihreä verso ilmestyy vasta myöhemmin. Kukintaa voidaan joutua odottamaan useita vuosia, joten kylvöpaikan on oltava pysyvä ja hyvin merkitty. Taimia ei pidä kaivaa esiin tarkistamista varten, sillä niiden varhainen kehitys tapahtuu suurelta osin maan alla.