Purppurapunalatvan istutuksessa tärkeintä on valita paikka, jossa maaperä pysyy tuoreena myös keskikesällä. Kookkaaksi kehittyvä perenna tarvitsee ympärilleen runsaasti tilaa sekä syvälle muokatun kasvualustan. Hyvin tehty perustaminen vähentää myöhempää kastelu-, lannoitus- ja tuentatarvetta. Kun taimi pääsee juurtumaan rauhassa, siitä kasvaa pitkäikäinen ja näyttävä osa puutarhaa.
Istutustyö voidaan tehdä keväällä maan lämmettyä tai alkusyksyllä ennen kylmien säiden saapumista. Kevätistutus antaa taimelle pitkän kasvukauden juuriston muodostamiseen. Syksyllä istutettu taimi hyötyy viileästä ja kosteasta säästä, mutta sen on ehdittävä juurtua ennen maan jäätymistä. Myöhäistä syysistutusta kannattaa välttää erityisesti alueilla, joilla talvi alkaa aikaisin.
Astia- ja paakkutaimet voidaan istuttaa koko kasvukauden ajan, jos kastelusta huolehditaan tarkasti. Kuumalla ja kuivalla säällä istuttaminen rasittaa kasvia enemmän kuin viileissä olosuhteissa tehty työ. Taimi kannattaa silloin istuttaa pilvisenä päivänä tai illalla. Ensimmäisten viikkojen aikana kasvualustan kosteutta seurataan päivittäin.
Lisääminen onnistuu jakamalla vanhaa kasvustoa, juurruttamalla versopistokkaita tai kasvattamalla uusia taimia siemenistä. Jakaminen on nopein tapa saada emokasvin kaltaisia, kukintakykyisiä yksilöitä. Pistokkaatkin säilyttävät lajikkeen ominaisuudet, mutta niiden juurtuminen vaatii huolellisempaa kosteudenhallintaa. Siemenlisäys sopii etenkin silloin, kun tavoitteena on kasvattaa suurempi määrä kasveja ja pieni yksilöllinen vaihtelu hyväksytään.
Istutuspaikan valmistelu
Istutusalue puhdistetaan monivuotisista rikkakasveista ennen maan muokkaamista. Juolavehnän, vuohenputken ja muiden voimakkaasti leviävien lajien juuret on poistettava mahdollisimman tarkasti. Myöhemmin niiden kitkeminen kookkaan perennan juuriston seasta on vaikeaa. Huolellinen pohjatyö säästää huomattavasti hoitoa tulevina vuosina.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Maata muokataan vähintään lapionpiston syvyydeltä ja mielellään hieman laajemmalta alueelta kuin taimipaakku vaatii. Tiivis pohjamaa rikotaan, jotta juuret ja vesi pääsevät etenemään alaspäin. Kasvualustaan sekoitetaan kypsää kompostia tai muuta hyvin maatunutta eloperäistä ainesta. Tuoretta, voimakkaasti palavaa lantaa ei sijoiteta suoraan juurten yhteyteen.
Hiekkamaata parannetaan lisäämällä kompostia, savipitoista multaa ja kosteutta pidättävää lehtimultaa. Raskaaseen savimaahan voidaan sekoittaa kompostia ja karkeaa kivennäisainesta, jotta rakenne pysyy ilmavana. Pelkkä hiekan lisääminen tiiviiseen saveen ei aina paranna maata, vaan väärä seossuhde voi tehdä siitä entistä kovempaa. Tärkeintä on lisätä mururakennetta ylläpitävää eloperäistä ainesta.
Kasvupaikalla ei saisi olla talvella seisovaa vettä, vaikka purppurapunalatva pitää kosteasta maasta. Jatkuvasti veden kyllästämässä maassa juuret kärsivät hapenpuutteesta ja voivat lahota. Painanteessa kasvualustaa voidaan hieman kohottaa ympäröivää maanpintaa ylemmäksi. Samalla varmistetaan, että kesäinen kosteus säilyy eikä kohopenkki kuivu liian nopeasti.
Taimen istuttaminen
Ennen istutusta ruukussa oleva taimi kastellaan perusteellisesti. Kuiva juuripaakku imee vettä hitaasti ja voi jäädä ympäröivästä kosteasta maasta huolimatta kuivaksi. Ruukku poistetaan varovasti, jotta versot ja juuret eivät vaurioidu. Tiukasti kiertyneitä juuria voidaan avata kevyesti sormin.
Istutuskuopasta tehdään juuripaakkua leveämpi mutta suunnilleen saman syvyinen. Taimi asetetaan niin, että paakun yläpinta jää maanpinnan tasolle. Liian syvä istutus hidastaa versojen kehittymistä ja voi altistaa tyven lahoamiselle. Liian korkealle jäänyt paakku puolestaan kuivuu nopeasti ja kärsii lämpötilavaihteluista.
Kuoppa täytetään vähitellen, ja maa painellaan kevyesti juurten ympärille. Voimakasta tallaamista vältetään, sillä se poistaa maasta juurten tarvitsemaa ilmaa. Istutuksen jälkeen annetaan runsaasti vettä, jotta maa asettuu tasaisesti paakun ympärille. Jos maan pinta laskee kastelun jälkeen, sitä täydennetään samalla kasvualustalla.
Taimien väli määritetään niiden odotettavissa olevan lopullisen leveyden perusteella. Kookkaille lajikkeille jätetään tavallisesti noin 80–120 senttimetrin väli. Pienemmät lajikkeet voidaan istuttaa hieman tiheämpään, mutta ilmankiertoa ei pidä unohtaa. Liian lähelle kulkuväylää istutettu kasvi voi myöhemmin levitä reitille ja vaikeuttaa liikkumista.
Lisääminen jakamalla ja pistokkaista
Jakamiselle sopivin aika on keväällä juuri silloin, kun uudet versot ovat vasta nousemassa. Kasvusto voidaan jakaa myös alkusyksyllä, jos maaperä on lämmin ja kostea. Keskikesän kuumuudessa jakaminen rasittaa kasvia voimakkaasti. Työ tehdään mieluiten pilvisenä päivänä, jotta paljaat juuret eivät kuivu.
Emokasvi kaivetaan ylös mahdollisimman laajan juuripaakun kanssa. Suuri paakku jaetaan terävällä lapiolla, veitsellä tai puutarhasahalla useampaan osaan. Jokaisessa jakopalassa pitäisi olla terveitä juuria ja vähintään muutama elinvoimainen silmu. Kuolleet, tummuneet tai pehmenneet osat leikataan pois ennen uudelleenistutusta.
Pistokkaita voidaan ottaa alkukesällä nuorista, vielä pehmeistä versoista. Pistokkaan alaosasta poistetaan lehdet ja leikkauspinta asetetaan ilmavaan, kosteaan lisäysseokseen. Korkea ilmankosteus helpottaa juurtumista, mutta jatkuvasti märkä kasvualusta lisää lahoamisriskiä. Taimet suojataan suoralta paahteelta, kunnes uusi kasvu osoittaa juurtumisen onnistuneen.
Juurtuneet pistokkaat totutetaan vähitellen ulkoilman kuivempiin olosuhteisiin. Niitä ei siirretä heti voimakkaaseen aurinkoon, sillä nuoret lehdet palavat helposti. Pienet taimet voidaan kasvattaa ensimmäisen kesän ajan ruukussa tai suojaisassa taimipenkissä. Talvenkestävyyden parantamiseksi niiden on tärkeää kehittää vahva juuristo ennen pakkasten alkamista.
Siemenlisäys ja nuorten taimien hoito
Purppurapunalatvan siemenet tarvitsevat yleensä kylmäkäsittelyn itääkseen tasaisesti. Luonnollinen kylmäkäsittely saadaan kylvämällä siemenet syksyllä ulos ruukkuihin tai kylvöpenkkiin. Siemenet altistuvat talven kosteudelle ja kylmyydelle, minkä jälkeen ne itävät keväällä. Kylvös suojataan jyrsijöiltä ja voimakkaalta sateelta ilmavalla verkolla.
Kylmäkäsittely voidaan tehdä myös jääkaapissa kosteaan hiekkaan tai kylvöseokseen sekoitettuna. Seoksen on oltava kosteaa mutta ei vetistä. Käsittelyn jälkeen siemenet kylvetään pinnalle tai peitetään vain hyvin ohuella kerroksella kasvualustaa. Itämisen aikana kylvös pidetään valoisassa ja tasaisen kosteana.
Siementaimet koulitaan erillisiin ruukkuihin, kun niille on kehittynyt muutama oikea lehti. Pieniä taimia käsitellään lehdistä eikä herkistä varsista. Kasvualustan on oltava ravinteikasta mutta ilmavaa, jotta juuristo kehittyy tasaisesti. Liian voimakas lannoitus voi polttaa nuoria juuria ja kasvattaa hauraita versoja.
Siemenistä kasvatetut kasvit eivät välttämättä ole täysin emokasvin kaltaisia, varsinkaan jos puutarhassa kasvaa useita lähisukuisia muotoja. Tämä vaihtelu voi näkyä korkeudessa, kukinnan sävyssä ja varsien värissä. Nimettyjen lajikkeiden tarkka lisääminen tehdään siksi jakamalla tai pistokkaista. Siementaimet sopivat kuitenkin hyvin luonnonmukaisiin istutuksiin, joissa yksilöllisyys tekee kasvustosta elävän.
