Riippuvan valkomulperin istutus ja lisääminen

Riippuvan valkomulperin onnistunut istutus alkaa hyvästä suunnittelusta, sillä vartetun koristepuun paikkaa ei kannata vaihtaa kevyin perustein myöhemmin. Puun riippuva latvus, lämpöä suosiva luonne ja suhteellisen pitkä elinkaari vaativat kasvupaikalta tilaa, valoa ja toimivaa maaperää. Kun istutus tehdään huolellisesti, taimi juurtuu vahvasti ja lähtee rakentamaan tasapainoista oksistoa jo ensimmäisinä vuosina. Lisäämisessä on puolestaan ymmärrettävä, että koristeellinen riippuva muoto säilyy luotettavimmin varttamalla, ei tavallisella siemenlisäyksellä.

Sopivan taimen valinta

Laadukas taimi on suora, terve ja hyvin vartettu. Varttamiskohdan tulee olla ehjä, kuoren siisti ja rungon tukeva suhteessa latvukseen. Riippuvan valkomulperin koristearvo perustuu latvuksen muotoon, joten oksiston lähtökohdat kannattaa tarkistaa jo ostovaiheessa. Taimessa saa olla nuorena harvuutta, mutta siinä ei saa näkyä kuivuneita pääoksia tai vakavia kuorivaurioita.

Taimen juuripaakku kertoo paljon sen kasvukunnosta. Astiataimella juurten tulee sitoa multa kohtuullisesti, mutta ne eivät saa kiertää tiiviinä kehänä ruukun reunoilla. Paljasjuurisia taimia käytetään harvemmin koristeellisissa vartetuissa puissa, mutta niidenkin juurten tulee olla tuoreita ja vahingoittumattomia. Kuivunut tai pitkään varastoitunut taimi lähtee kasvuun hitaasti.

Varttamiskorkeus vaikuttaa puun lopulliseen olemukseen. Korkealle vartettu taimi muodostaa sateenvarjomaisemman latvuksen, jonka alle jää enemmän tilaa. Matalampaan runkoon vartettu puu taas näyttää lähempänä maanpintaa leviävältä ja sopii intiimimpiin istutuksiin. Valinta kannattaa tehdä puutarhan mittakaavan, kulkureittien ja hoitotarpeen mukaan.

Taimen alkuperällä on merkitystä erityisesti viileillä kasvupaikoilla. Paikallisiin oloihin totutetut taimet selviävät usein paremmin kuin hyvin lämpimissä oloissa kasvatetut yksilöt. Myös taimiston antamat hoito-ohjeet kannattaa huomioida, koska ne voivat perustua taimen kasvatustapaan. Hyvä taimi ei yksin takaa onnistumista, mutta se antaa istutukselle vahvan lähtökohdan.

Istutuspaikan valmistelu

Istutuspaikka valitaan niin, että puu saa runsaasti valoa ja riittävästi kasvutilaa. Riippuva latvus tarvitsee tilaa joka suuntaan, eikä oksisto saa heti nuorena törmätä rakenteisiin tai muihin kasveihin. Maaperän tulee olla läpäisevä, ravinteikas ja kohtuullisen syvä. Jos maa on tiivistynyt, se kuohkeutetaan laajalta alueelta eikä vain kapeasta istutuskuopasta.

Istutuskuopan tulee olla selvästi juuripaakkua leveämpi, mutta ei tarpeettoman syvä. Tärkeää on, että taimi asettuu samaan syvyyteen kuin se on kasvanut taimistolla. Liian syvään istutettu puu kärsii helposti rungon tyven kosteudesta ja hapenpuutteesta. Varttamiskohta jätetään selvästi maanpinnan yläpuolelle.

Maanparannus tehdään kasvualustan lähtötilanteen mukaan. Raskasta savimaata kevennetään rakenteeltaan, kun taas hyvin hiekkainen maa hyötyy kompostista ja kosteutta pidättävästä aineksesta. Tuoretta, voimakasta lantaa ei sijoiteta suoraan juurten ympärille, koska se voi polttaa juuria. Kypsä komposti ja hyvä puutarhamulta ovat turvallisempia vaihtoehtoja.

Ennen istutusta taimi kastellaan perusteellisesti. Astiataimen juuripaakku voidaan upottaa veteen, kunnes ilmakuplien nousu vähenee. Kuivana istutettu juuripaakku hylkii helposti vettä myös maahan päästyään. Hyvä alkukastelu auttaa juuria ottamaan yhteyden ympäröivään kasvualustaan mahdollisimman nopeasti.

Istutustekniikka ja alkuhoito

Taimi asetetaan istutuskuoppaan niin, että runko on suorassa ja latvus suuntautuu luonnollisesti. Multa tiivistetään käsin tai kevyesti jalalla, mutta sitä ei paineta kovaksi. Tavoitteena on poistaa suuret ilmataskut ja säilyttää samalla maan huokoinen rakenne. Istutuksen jälkeen tehdään kastelusyvennys, joka ohjaa veden juuristoalueelle.

Tukeminen on usein tarpeen, koska vartettu puu voi olla latvukseltaan painava suhteessa nuoreen juuristoon. Tukikeppi tai tukipaalut asetetaan niin, etteivät ne vahingoita juuria tai hankaa runkoa. Sidoksen tulee olla joustava, leveä ja tarkistettavissa kasvukauden aikana. Liian tiukka sidos kuristaa runkoa ja voi aiheuttaa pysyviä vaurioita.

Ensimmäisten viikkojen aikana kastelu on tärkein hoitotoimi. Multa pidetään tasaisen kosteana, mutta puuta ei seisoteta märässä maassa. Sään mukaan kastelua voidaan tarvita useammin helteellä ja harvemmin viileässä jaksossa. Jokaisella kastelukerralla vettä annetaan niin paljon, että se ulottuu juurten syvyyteen.

Istutuksen jälkeen latvusta ei yleensä leikata voimakkaasti. Vain vaurioituneet, kuivat tai selvästi väärään suuntaan kasvavat oksat poistetaan. Nuoren puun on saatava lehtipinta-alaa, jotta se pystyy tuottamaan energiaa juurtumiseen. Muotoileva leikkaus aloitetaan harkiten vasta, kun puu on selvästi lähtenyt kasvuun.

Lisäämisen käytännöt

Riippuvan valkomulperin lisääminen on tavalliselle kotipuutarhurille haastavampaa kuin monen pensaan lisääminen. Syynä on se, että riippuva kasvutapa on lajikeominaisuus, joka ei säily luotettavasti siemenistä kasvatetuissa taimissa. Siemenestä voi kasvaa valkomulperi, mutta siitä ei välttämättä kehity riippuvaa koristepuuta. Siksi siemenlisäys ei ole oikea menetelmä silloin, kun halutaan samanlainen puu.

Luotettavin tapa tuottaa riippuva valkomulperi on varttaminen sopivaan perusrunkoon. Varttamisessa riippuvan lajikkeen verso yhdistetään elinvoimaiseen runkoon, joka muodostaa puun alaosan ja juuriston. Menetelmä vaatii taitoa, oikean ajankohdan ja puhtaat välineet. Ammattimaiset taimistot käyttävät tätä menetelmää, koska se säilyttää lajikkeen ominaisuudet.

Pistokaslisäys voi joissain oloissa onnistua, mutta tulokset eivät ole yhtä varmoja. Puutuneet tai puolipuutuneet pistokkaat tarvitsevat tasaisen kosteuden, sopivan lämpötilan ja usein juurrutushormonin. Lisäksi pistokkaasta kasvava kasvi ei muodosta samalla tavalla runkoon vartettua riippuvaa pikkupuuta. Se voi olla kiinnostava kokeilu, mutta ei varmin tapa tuottaa laadukas koristepuu.

Kotipuutarhassa järkevin ratkaisu on yleensä hankkia valmis vartettu taimi. Näin puun korkeus, kasvutapa ja koristeellinen vaikutelma ovat ennakoitavissa. Lisäämistä voi silti kokeilla harrastuksena, jos tavoitteena on oppia kasvien lisäystekniikoita. Ammattimaisen ja pitkäikäisen lopputuloksen kannalta laadukas vartettu taimi on kuitenkin ylivoimaisesti luotettavin lähtökohta.