Doroteankukan talvettaminen

Doroteankukkaa kasvatetaan usein yksivuotisena kesäkukkana, mutta sen talvettamista voidaan yrittää valoisassa, viileässä ja kuivahkossa paikassa. Talvettamisen onnistuminen riippuu ennen kaikkea siitä, saadaanko kasville riittävästi valoa ilman liiallista kosteutta. Lämmin ja hämärä huone on kasville vaikea yhdistelmä, koska kasvu venyy ja juuristo kärsii helposti märkyydestä. Jos talvetusta kokeillaan, kasvi valmistellaan siihen jo loppukesällä vähentämällä lannoitusta ja tarkkailemalla kastelua.

Talvettamisen mahdollisuudet

Doroteankukan talvettaminen ei ole yhtä varmaa kuin monilla perinteisillä huonekasveilla. Se on luonnostaan valoa ja lämpöä rakastava kasvi, joka kärsii helposti pimeästä talvikaudesta. Pohjoisissa oloissa valon määrä on talvella usein liian vähäinen ilman lisävaloa. Siksi talvettamista kannattaa pitää kokeiluna eikä varmana menetelmänä.

Parhaiten talvettamiseen sopivat ruukussa kasvaneet, terveet ja tiiviit yksilöt. Avomaalta nostettu kasvi stressaantuu helpommin, koska juuristo vaurioituu siirrossa. Jos kasvi on jo syksyllä heikko, märkyydestä kärsinyt tai tuholaisten vaivaama, talvetus onnistuu huonosti. Vahva lähtötilanne on onnistumisen tärkein edellytys.

Talvettamisen vaihtoehtona voidaan kerätä siemeniä tai ottaa pistokkaita. Tämä on usein varmempi tapa säilyttää kasvin ominaisuuksia seuraavaan kasvukauteen. Pistokkaat vievät vähemmän tilaa kuin suuri emokasvi. Siemenlisäys taas sopii, jos lajikkeen ominaisuuksien pieni vaihtelu ei haittaa.

Talvettamista harkittaessa on hyvä arvioida käytettävissä oleva tila. Viileä, valoisa kuisti, kasvivalolla varustettu huone tai viileä kasvihuone voi toimia. Pimeä kellari ei ole sopiva, koska kasvi ei lepää samalla tavalla kuin monet sipuli- tai mukulakasvit. Se tarvitsee valoa myös hidastuneen kasvun aikana.

Valmistelu syksyllä

Talvettamiseen valmistautuminen alkaa jo ennen ensimmäisiä kylmiä öitä. Kasvi siirretään suojaan, kun lämpötilat alkavat laskea selvästi. Hallaa ei pidä päästää vioittamaan lehtiä, sillä vaurioitunut kudos homehtuu helposti. Ruukkukasvi on tässä suhteessa helpompi käsitellä kuin avomaalla kasvava yksilö.

Lannoitus lopetetaan hyvissä ajoin ennen talvetusta. Runsas ravinteiden saanti kannustaa uuteen, pehmeään kasvuun, joka ei kestä talvioloja. Kasvin annetaan vähitellen hidastaa kasvuaan. Samalla kastelua vähennetään, mutta juuripaakkua ei päästetä kuivumaan kivikovaksi.

Ennen sisälle siirtämistä kasvi tarkastetaan huolellisesti. Lehtien alapinnat, versojen kärjet ja kasvualustan pinta katsotaan tuholaisten varalta. Kuihtuneet kukat ja kuolleet lehdet poistetaan. Siisti kasvi on helpompi pitää terveenä talven aikana.

Tarvittaessa kasvustoa voidaan keventää varovasti. Liian tiheä ja kostea kasvusto altistuu sisätiloissa harmaahomeelle. Vaurioituneet ja heikot versot poistetaan ensimmäisenä. Voimakasta alasleikkausta vältetään juuri ennen talvetusta, ellei kasvi ole hyvin rehevä ja terve.

Talviolosuhteet

Ihanteellinen talvipaikka on viileä ja mahdollisimman valoisa. Lämpötila saa olla selvästi huonelämpöä alempi, mutta kasvia ei saa päästää paleltumaan. Viileys hidastaa kasvua ja vähentää veden tarvetta. Kun kasvi kuluttaa vähemmän, se kestää talven paremmin.

Valon puute on talvettamisen suurin haaste. Jos kasvi venyy pitkäksi ja vaaleaksi, valoa on liian vähän suhteessa lämpöön. Kasvivalo voi parantaa tilannetta merkittävästi. Valon ja lämpötilan on oltava tasapainossa, jotta kasvi ei kuluta varastojaan liian nopeasti.

Kastelu pidetään talvella hyvin maltillisena. Kasvualustan annetaan kuivahtaa selvästi ennen uutta kastelua. Märkä multa viileässä paikassa aiheuttaa nopeasti juuristo-ongelmia. Toisaalta täydellinen kuivuminen voi tappaa hienojuuret.

Ilmanvaihto on tärkeää, mutta kylmää vetoa vältetään. Seisova kostea ilma edistää homeita ja lehtivaurioita. Kasvia ei sijoiteta tiiviisti muiden kasvien väliin. Väljä tila auttaa lehtiä kuivumaan ja vähentää tautipainetta.

Keväinen herättely

Keväällä doroteankukka totutetaan kasvuun vähitellen. Valon lisääntyessä kastelua voidaan hieman lisätä, mutta kasvualustaa ei vieläkään pidetä märkänä. Jos kasvi on talven aikana venynyt, heikot versot voidaan poistaa. Uusi kasvu ohjataan tiiviimmäksi antamalla runsaasti valoa.

Lannoitus aloitetaan vasta, kun kasvi näyttää selviä kasvun merkkejä. Aluksi käytetään hyvin mietoa ravinneliuosta. Liian aikainen lannoitus rasittaa juuria, jos kasvi ei vielä kasva aktiivisesti. Vahva kasvu rakentuu paremmaksi vähitellen.

Ulos siirtäminen tehdään vasta hallanvaaran mentyä. Talven sisällä ollut kasvi on herkkä suoralle auringolle ja tuulelle. Karaistus on siksi yhtä tärkeää kuin nuorilla taimilla. Kasvi viedään aluksi ulos lyhyeksi ajaksi suojaisaan paikkaan.

Jos talvetus ei onnistu, se ei yleensä johdu yhdestä yksittäisestä virheestä. Usein syynä on valon puutteen, liiallisen kosteuden ja lämpimän sisäilman yhdistelmä. Siksi siemenet ja pistokkaat ovat käytännöllinen varasuunnitelma. Doroteankukkaa voi kasvattaa menestyksekkäästi vuodesta toiseen, vaikka emokasvia ei säilytettäisikään talven yli.